Kirjoitukset avainsanalla hamstring-syndrooma

Oli heinäkuun loppupuoli, ja fysiatri oli samana päivänä jäämässä lomalle. Häntä kiinnostivat rintarangan magneettikuvauksen tulokset kuitenkin niin kovasti, että hän otti minut vastaan ylimääräisenä muiden potilaiden välissä.

Kun hän näki radiologian erikoislääkärin lausunnon, ensireaktio oli ilo ja helpotus. Hän julisti, että olin juuri saanut lottovoiton. En osaa sanoa, mitä minulla olisi voinut olla, mutta nähtävästi olin välttänyt täpärästi jonkin aivan hirvittävän kohtalon. Ehkä hän epäili, että selkäytimeni oli valumassa ulos kanavastaan tai että minulla oli kasvain selkärangassa. Mitä lie.

Sen sijasta minulla oli luupiikki rintarangassa. Lausunnon mukaan ”degen. osteofyyttiä th 10-11 välissä”. En siinä hötäkässä osannut kysyä riittävän yksityiskohtaisesti, mistä oli kysymys. Jäin siihen käsitykseen, että tämä luupiikki saattaisi painaa jotakin hermoani ja tämä mahdollisesti selittäisi oireeni.

Fysiatrin mukaan hoito osteopaatilla voisi jatkua, ja lisäksi hän kirjoitti minulle Lyrica-reseptin. Hän arvioi myös, että olisin sairausloman tarpeessa, ja sovimmekin muutaman päivän lomasta Lyrican aloitusvaikutusten seuraamista varten. Ja sitten hän lähti kolmeksi viikoksi lomalle. Myös osteopaattini  (OMT eikä OMD, toim. huom.) ja työterveyslääkärini olivat lomalla.

Kuvittelin, että vaivojeni syy oli nyt selvinnyt: luupiikistä kaikki johtui, ja osteopatia auttaisi.

Osteopaatti oli jo aiemmin kummastellut ylikireää ryhtiäni. Selkälihakseni olivat hänen mukaansa tiukassa krampissa lapaluiden alapuolella. Minä puolustauduin, että niinhän fysioterapeutti oli aiemmin opastanut. Että ryhti pitäisi luoda selkälihaksilla eikä vatsalihaksilla. Ja että lapaluita pitää vetää kohti takapuolta. Osteopaatti pyöritteli  päätään. Olin ymmärtänyt fysioterapeutin ohjeet täysin väärin, tai sitten ne olivat olleet väärät. Minun pitäisi ehdottomasti löysentää ryhtiäni ja antaa olkapäiden asettua luonnollisesti paikoilleen.

Nyt siis kuvittelin, että vaivojeni syy oli selvinnyt: luupiikistä kaikki johtui ja osteopatia auttaisi. Kun selän lihaskramppi sulaisi, luupiikki lakkaisi painamasta hermoa ja näin pakaravaivat paranisivat. Tämä optimistinen luulo eli kuitenkin vain ammattilaisten loman ajan. Kun osteopaatti sai kuvat eteensä, hän osasi heti sanoa, että olin erehtynyt. Luupiikki nimittäin kasvoi vatsan puolelle eikä hermokanavaan päin. Fysiatri vahvisti saman myöhemmin. Oli täysin poissuljettua, että se olisi voinut aiheuttaa minkäänlaisia oireita. Useimmilta kuulemma löytyisi vastaavia luupiikkejä, jos vain kuvattaisiin.

Kahden kuukauden jälkeen sain ystävälliset pakit: faskioiden käsittely keskeytettäisiin  tuloksettomana. 

Nautin ostepaatilla käynneistä kovasti. Hoitopöydällä maatessani tulin kertoneeksi suurimman osan elämäntarinastani, ja hän suhtautui kuulemaansa tavattoman empaattisesti ja hyväksyvästi. Hän tiesi nyt minusta ja vaivojeni taustoista enemmän kuin kukaan lääkäri, koska hänellä oli aikaa kysellä ja kuunnella. Hän vaikutti myös aidosti kiinnostuneelta voinnistani. Se oli kokonaisvaltaisesti eheyttävä kokemus.

Tulin kuitenkin kipeäksi joka käynnillä. Selästäni tuli hyvin arka. Tunsin nyt kipeät kohdat koko ajan, ja ne ärtyivät, kun kumarruin eteenpäin esimerkiksi siivotessa. Arkuus ei yleensä ehtinyt kadota ennen seuraavaa käsittelyä. Myös pakarani olivat edelleen kipeät, vaikka pystyinkin vähentämään kipulääkitystä ja nukuin taas hieman paremmin.

Luulin silti, että hoitosarja oli vasta alkupuolellaan, kun noin kahden kuukauden jälkeen sain ystävälliset pakit: osteopaatin mielestä olisi parasta, että faskioiden käsittely keskeytettäisiin tuloksettomana. 

Vastuullinen ammattilainen varmasti toimii juuri niin. Hän näki, ettei tilani enää kohentunut ja että tulin päin vastoin hoidoista kipeämmäksi. Olisin maksanut helposti toiset kaksi kuukautta hoitoja, mutta onneksi ei tarvinnut.

Nyt oli tämäkin tie käyty ja todettu tuloksettomaksi. Mistä kummasta oireeni johtuivat, ja miksei kukaan saanut sitä selville? Sitä ihmetteli myös osteopaatti, joka vannotti minua pitämään yhteyttä ja kertomaan, jos jotakin uutta tapahtuisi. Tiesin, että minusta oli tullut haaste myös fysiatrille.

Vieläkö hän keksisi jotakin?

Selkäni kipeät kohdat ovat muuten arvoitus vielä tänäkin päivänä, koska kukaan muu kuin osteopaatti ei ole kiinnittänyt niihin mitään huomiota. En edes minä. Pakarathan minulla vaivaavat eikä selkä. Kokemukseni mukaan terveydenhoitojärjestelmä ei myöskään ole kovin hyvä hoitamaan useita vaivoja yhtä aikaa. Hyvä kun yhteenkin löytyisi hoito.

--

Päivän kuvat: Pieni hyasintti-istutus.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Taidat tosiaankin olla aika haasteellinen tapaus näille ammatti-ihmisillekin.  Vaan kyllähän me ihmiset olemme niin monimutkaisia tapauksia rakenteiltamme, että joskus  kivun aiheuttajaa on vaikeaa löytää.  Olen kuullut luupiikeistä kantapäissä, mutta että niitä voi olla selkärangassakin.  Kuulostaa aika hurjalta sekin. 

Toivottelen sulle nyt kaikesta huolimatta hyvää ja levollista Joulua!  Toivottavasti asiat alkavat mennä parempaan suuntaan.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Totta, kantapään luupiikki on tunnetumpi, mutta selkärangan yleisempi. Oikeastaan se on rustoa eikä edes piikin muotoinen, joten nimitys on tuplasti harhaanjohtava. Hyvää joulua sinullekin, Marjatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sidekalvot eli faskiat ovat uusin villitys lihashuollon alalla. Niiden olemassaolo on toki tiedetty aina, mutta niitä on pidetty vain kalvoina, joka siirretään sivuun leikkauspöydällä, jotta päästään käsiksi lihaksiin, luihin ja elimiin. Tosiasiassa faskiat pitävät koko kehon koossa, sillä ne ympäröivät kaikkia lihaksia, luita ja elimiä liittäen ne toisiinsa. Kun lihakset tuntuvat kipeiltä, useimmiten kipeitä ovat oikeasti faskiat. Niissä on moninkertaisesti enemmän hermopäätteitä kuin lihaksissa.

Faskiat välittävät lihasten voiman nivelten yli muihin lihaksiin. Geelimäiset, paljon vettä sisältävät faskiat voivat mennä epäkuntoon esimerkiksi pitkäaikaisen stressin seurauksena, koska stressi pitää kehoa jännittyneenä ja haittaa aineenvaihduntaa kudoksissa. Jos faskiat eivät saa riittävästi nestettä, ne kuivuvat ja niiden normaali toiminta estyy. Tästä seuraa epämääräistä kipua ja lihasten voimattomuutta. Ihan niin kuin minulla.

Pakaraongelmieni alkaessa minulla oli takana monivuotinen stressi, jonka aiheutti muistisairaan omaiseni asioiden hoitaminen työn ohella sekä lopulta hänen saattohoitonsa ja kuolemansa. Työnikään ei täysin stressitöntä ole, kun rimani on usein korkealla ja tunnollisuus toinen luontoni.

Siispä nyt oli tarkoitus katsoa, johtuisivatko ongelmani faskioista ja paranisinko niiden käsittelyllä.

Olin tosi toiveikas: jos tämä näin jatkuisi, olisin parin hoitokerran jälkeen terve.

Ensimmäisellä käynnillä osteopaatti (koulutukseltaan OMD-fysioterapeutti) lähinnä kyseli, tutki ja kokeili. Hän halusi nähdä myös magneettikuvani, joita hän tutki huolellisesti. Hän arvioi, että ongelmani saattaisi olla hoidettavissa, mikä tietysti tuntui tosi hienolta. Optimismini heräsi jälleen.

Toisella käynnillä hän käsitteli pakaroitani, kun yhtäkkiä tunsin, kuinka jotakin liukui hänen kätensä alla. Se oli varmaankin jämähtänyt faskia, jonka hän sai vertymään ja liikkeelle. Se tuntui ihmeen ihanalta. Pakarani terävin kipu katosi samalla kokonaan ainakin kuukaudeksi.

Tunsin ensi kertaa, että minua oli oikeasti hoidettu. Olin tosi toiveikas: jos tämä näin jatkuisi, olisin parin hoitokerran jälkeen terve.

Selän äärimmäinen kosketusarkuus oli osteopaatin mielestä huolestuttavaa.

Osteopaatti kävi myös koko selkäni läpi nikama nikamalta ja neliösentti neliösentiltä, mitä kukaan ei ollut tähän mennessä tehnyt, vaikka olin käynyt useilla fysioterapeuteilla. Hän löysi lapaluideni ja vyötäröni välistä kaksi pientä, erittäin kipeää kohtaa. Tiesin kyllä ennestään niiden olemassaolosta. Ne ovat aina olleet arat, ja ne ovat yksi syy siihen, etten ole koskaan käynyt mielelläni hierojalla. Pienikin kosketus noihin kohtiin aiheuttaa minulle välittömän sätkyn.

Tämä äärimmäinen kosketusarkuus oli osteopaatin mielestä huolestuttavaa. Hän havaitsi myös, että minulla oli juuri tuo selkärangan kohta liian suora. Hän kieltäytyi koskemasta minuun uudelleen ennen, kuin rintarankani olisi kuvattu. Hän pelkäsi, että siellä olisi meneillään jotakin sellaista, mitä hän voisi pahentaa otteillaan.

--

Viikon kuvat: Ruusuja Hever Castlesta.

 

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Oikein hyvä, että olet löytänyt noin ammattitaitoisen osteopaatin.   Tuotakin työtä, niinkuin ihan kaikkia töitä, voi tehdä niin monella tavalla.   Toivottavasti apua kipuihisi alkaisi vihdoin löytyä. 

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Fysiatrini suositteli juuri tätä ammattilaista. He tuntuivat olevan suorastaan työpari vaikkeivät työskentele saman katon alla. Seuraavassa postauksessa kerron, mikä oli hoidon lopputulos. Siispä huomiseen, Marjatta!

Kortisoni on vahvin tunnettu tulehduslääke. Se on niin voimakasta, ettei sitä määrätä kevein perustein, ja sitä käytetään yleensä vain rajatun ajan. Sillä on systeemisiä vaikutuksia eli lääkeaine aiheuttaa helposti vaikutuksia muuallakin kehossa, vaikka se olisi tarkoitettu vain kehon jonkin osan hoitamiseen.

Pitkäaikaisesti käytetty kortisoni heikentää kaikkia kudoksia: ohentaa ihoa, haurastuttaa luita ja nostaa luukadon riskiä. Sen tiedetään myös vaikuttavan kehon rasvakudokseen siten, että etenkin keskivartalo ja posket pyöristyvät, ja niskaan saattaa tulla kohouma, niin sanottu häränniska. Lääkkeen psyykkiset vaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta useimpia se vähintään nukuttaa.

Kortisonipistokset annetaan paikallisesti, eikä niiden pitäisi vaikuttaa systeemisesti kovinkaan paljon. Minulla niin kuitenkin kävi. Sain sekä paksut posket, omenavatsan että häränniskan. Nukutti armottomasti vuorokauden ympäri.

Hienoin vaikutus koski kuitenkin nivelrikkoisia sormiani: ne pysyivät kivuttomina peräti pari kuukautta. Ehdin jo aivan unohtaa, että sormissa mitään vaivaa olikaan. Harmi vain, ettei hoito ollut tarkoitettu sormiin.

"Lakkaa sormeilemasta sitä pattia, se on rasvakudosta", sanoi työterveyslääkäri.

Pari päivää toisten kortisonipistosten kaulaani ilmestyi aristava kohta. Alue turposi silminnähden, ja jokin painoi henkitorvea niin, että hengittäminen vaikeutui.Oliko kilpirauhaseni turvoksissa? Struumako minulle oli kehittymässä?

Työterveyslääkäri tunnusteli aluetta asettumalla taakseni seisomaan, jolloin hän pystyi viemään kätensä molemmin puolin kurkulleni. Hän ei vaikuttanut erityisen huolestuneelta. Varmuuden vuoksi hän kirjoitti lähetteen kuvantamisyksikköön.

Ultraus ei kuitenkaan paljastanut mitään epätavallista. Kilpirauhasessani ei ollut kasvainta eikä se ollut myöskään suurentunut. ”Lakkaa sormeilemasta sitä pattia, se on rasvakudosta”, totesi lääkäri. Olin siis kasvattanut rasvapatin sekä niskaan että kaulaan!

Mikä kaulassani sitten olikin turvonnut, se katosi, kun kortisonihoito lopetettiin.

Olin jo käyttänyt kaiken hoidon, mitä länsimainen lääketiede pystyi tarjoamaan.

Kortisoni näytti vaikuttavan minulla kaikkialla muualla, paitsi siellä, missä olisi pitänyt.

Saamallani kortisonimäärällä takapuoleni tulehdusten olisi jo pitänyt parantua ja vaivojen mennä ohi, mutta niin ei käynyt. Isosarvennoisten tulehtuneet limapussit olivat ainakin osittain parantuneet, mutta pakaroiden keskiosan pistävä kipu pysyi ennallaan. Suurin toivein aloitettu hoitokokeilu lopetettiin 10 pistoksen jälkeen tehottomana.

Nyt olin fysiatrin mukaan käyttänyt kaiken hoidon, mitä länsimainen lääketiede pystyi tarjoamaan. Yksi mahdollisuus sentään olisi vielä: OMD-fysioterapeutti, joka hallitsee osteopatian menetelmät ja faskioiden käsittelyn.

”Hänellä on taito havaita käsillään asioita, jotka jäävät lääkärin vastaanotolla piiloon”, fysiatrini selitti. Diagnostisen arvoituksen avaimet olivat nyt OMD-fysioterapeutin käsissä. Siispä seuraavaksi sinne.

--

Päivän kuvat: Heverin linnan kauneimmat ruusut 2015

Kommentit (5)

Maija-Liisa
1/5 | 

Kokemukseni pitkäaikaisesta kortisonin käytöstä, suurina annoksina suoraan suoneen ja suun kautta pillereinä, ovat juuri sellaiset  kuin kuvasit. Paitsi että psyyke minulla muuttui. Minusta tuli aika v-mäinen, rohkea sanomaan ja hyökkäävä samisissani. Minua kortisoni piristi, nukuin max. neljä tuntia yössä ja olisin siirtänyt vaikka kerrostalon. Ja kaiken tämän tajusin kun kortisoni vaihdettiin toiseen lääkkeeseen ja vaikutus rupesi vähitellen häviämään. Tämä oli sitä  Basedowin taudin aikaa.

Miia
2/5 | 

Minä kieltäydyn kortisoonista nykyään - välilevytyrä ja nivelrikko saavat tyytyä vain kipulääkkeisiin. Sain limakalvontulehduksiin lonkassa ja polvessa kortisoonipiikit. Ekalla kerralla ihan ookoo, toisella kerralla heräsin seuraavana päivänä sokkiin! Rintani kasvoivat B-kupista E-kuppiin yhdessä yössä (niistä jäi sitten jäljelle 10 senttiä leveä raskausarpi) ja peilin ohittaessani oli pakko palata peilille kun en tuntenut ihmistä siinä... Paino nousi 20 kiloa 3 viikossa, unta ei tullut, häränniskan sain, silmälasit eivät mahtuneet päähän, tai siis ne ei enään koskettaneet nenää kun posket olivat niin turvoksissa, unettomuus vaivasi sitten muuten siihen malliin että jo itsekin aloin pelätä tulevani hulluksi. Olin täysin skitso, epäilin kaikkia ja kaikkea, mulle muka vain haluttiin pahaa, räjähdin 10 kertaa päivässä ja itkin loppuajan. Lääkärin mielestä kaikki hyvin, olihan kipu lonkassa hieman lieventynyt. Kun jouduin sitten välilevyn tulehtumisen takia sairaalaan, vieläkin turvoksissa kortisoonista, 3 kk piikkien jälkeen, sairaalan kirurgi tarjosi kortisoonia. Kun kieltäydyin, sanoi että mitä sillä on väliä, läskihän sä olet muutenkin. Tervetuloa leikkaukseen kun olet laihduttanut 60 kiloa. Muutama kuukausi tämän jälkeen pääsin käymään Suomessa - asun siis Hollannissa - ja gynekologi aloitti hormonihoidot. Puolessa vuodessa hävisivät kortisoonikilot ja 4 päivän jälkeen kävelin raput ylös ekan kerran vuoteen... tervettä musta ei tule ikinä, koska en voi nauttia estrogeenejä tarvittavaa määrää syövän uhkan takia, mutta kortisoonihelvettiin en ikinä palaa.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/5 | 

Kuulostaapa hurjalta, Miia. Varmasti teit oikean ratkaisun, kun kieltäydyit kortisonista. Mielenkiintoista, että hormonihoidolla pääsit vaivoistasi osaksi. Pitäisiköhän minunkin kokeilla? Minullahan on yhtenä diagnoosina limapussin (lihaskalvon) tulehdus, kenties sama vaiva kuin sinulla. Sen lisäksi minulla on jännetupen tulehduksia ja vähän muutakin.

emilia
4/5 | 

Minä olen käyttänyt kortisonia v 2011 ja sanut myös suonen sisäisesti n.s pulssihoitoa. Minulla on MS tauti ja en pärjää ilman kortisonia 10mg päivässä jota otan aamulla. Se ei ole haitannut minua millään lailla ja kerran vudessa saan osteopatiaan ehkäisy lääkettä suonen sisäisesti. Ei mitään merkkiä osteopatiasta. Kivut on hellittänyt ja olen voinnut hyvin.

Maija
Liittynyt15.10.2015
5/5 | 

Mielenkiintoista, että lääkkeiden vaikutukset vaihtelevat niin paljon henkilöstä toiseen. Asiahan on kyllä jatkuvasti farmakologisen tutkimuksen kohteena, ja jotkut lääkitykset valitaan jo geenitestien perusteella niin, että lääkettä saavat vain ne, jotka siitä todennäköisesti hyötyvät. Yksilöllinen lääkehoito on tulevaisuuden trendi.

Minun piti alun perin kirjoittaa tästä vasta paljon myöhemmin, mutta menköön jo nyt, koska muutamat lukijat näyttävät olevan minusta huolissaan. Olen kirjoittanut niin monta postausta vaivoistani, että minun ajatellaan olevan sairas.

Itse en koe olevani sairas. Minulla on epäilty monia vakaviakin sairauksia, en ole vielä edes kertonut kaikista, mutta mitään sairautta ei ole löydetty. Sen sijaan on löytynyt synnynnäinen rakenteellinen poikkeavuus, joka altistaa tietyntyyppisille rasitusvammoille. Vähän niin kuin joillakin ihmisillä on toinen jalka pidempi kuin toinen. Ei sillekään paljon mitään voi, eikä sitäkään yleensä huomata ennen kuin se aiheuttaa vaivoja. Kerron myöhemmin tästä tarkemmin, koska haluan raportoida tutkimusten ja hoitokokeilujen kulun aikajärjestyksessä.

Minulla on jo yli kahden vuoden ajan ollut lähes koko ajan kipuja joko olkapäissä tai pakaroissa. En ole kuitenkaan jäänyt kipujeni armoille, vaan olen opetellut hallitsemaan niitä.

Kipupotilaan maailma on kääntynyt hieman eri asentoon kuin terveen.

Muistan itsekin aiemmin kummastelleeni, kun lehtihaastattelussa joku krooninen kipupotilas kertoi elämästään. En pitänyt mahdollisena, että jatkuvan kivun kanssa voisi elää. Ajattelin, että tulisin hulluksi muutamassa päivässä.

Niinhän sitä voi luulla, kun on kivuton. Kipupotilaan maailma on kuitenkin kääntynyt hieman eri asentoon kuin terveen. Kivun kanssa voi aivan hyvin elää.

Ei minusta tunnu raskaalta ajatus, että olisin kipupotilas koko loppuikäni. Sekään ei tunnu vaikealta, etten ehkä juokse enää koskaan, eikä se, että olisin pysyvästi 15 kiloa entistä pulskempi. Raskailta tuntuvat ihan muut asiat.

Se on raskasta, että yhteinen virkistys tarkoittaa yleensä jotakin, mitä minä en voi tehdä, koska olkapääni tai pakarani eivät kestä tai lääkitykseni estää. Sekin on raskasta, että pitkät kävelyretket puolison kanssa kuuluvat menneeseen, parempaan aikaan. On kuitenkin mahdollista, että parannun ja saan osan liikuntakyvystäni takaisin. Se on tiedossa, että entinen toimintakykyni ei koskaan palaa täysin.

Mindfulness-harjoitteet on kehitetty nimenomaan kroonisten kipujen hallintaan.

Kipuja on ihan oikeasti mahdollista hallita sekä mielen voimalla että fyysisillä harjoitteilla. Mindfulness sellaisena kuin minä olen sen oppinut on kehitetty nimenomaan kroonisten kipujen hallintaan, ja se sisältää nuo molemmat elementit.

Rentoutus- ja meditaatioharjoituksilla annetaan kehon kipeille osille lupa olla kipeitä. Kipu hyväksytään luonnollisena osana kehon tuntemuksia, jotka tulevat ja menevät. Keho saa myös luvan päästää kivusta irti. Kipeän ihmisen keho saattaa käpertyä kivun ympärille, mutta mindfulness totuttaa hellittämään ja rentouttamaan kehon varpaista päälaelle saakka.

Mindfulness-jooga puolestaan sisältää hitaita, rytmisiä liikkeitä, joilla tiedetään olevan autonomista hermoa rauhoittava vaikutus. Niiden avulla kerrotaan ”liskonaivoille”, että ei ole mitään hätää. Ei tarvitse panikoida eikä syöttää jatkuvasti stressihormoneja kehoon. Tämä heikentää kiputuntemuksia.

Mindfulnessin tehosta on käsittääkseni tehty tieteelliset kriteerit täyttäviä tutkimuksia. En nyt etsi ja siteeraa niitä tähän hätään. Totean vain, että oman kokemukseni mukaan mindfulness toimii. Se on kylmäpakkausten ohella tehokkain lääkkeetön kivunhallinnan keino.

Kun mieleni on kiinnittynyt muualle, kuten se esimerkiksi työtä tehdessäni yleensä on, en huomaa kipua. Kun huomaan kivun, voin aina tehdä jonkin mindfulness-harjoitteen, jolloin kipu heikkenee tai väistyy taka-alalle. Päiväsaikaan koen hallitsevani kipujani hyvin, ja öisin käytän lääkkeitä, joista kerron myöhemmin tarkemmin.

Olen ollut tänä vuonna sairauslomalla vain muutaman päivän, suunnilleen yhden kunnollisen flunssan verran.

Olen melkein terve. Minulla on vain vähän rasitusvammoja pakaroissa.

En minä koko ajan ole näin ajatellut. Olen ollut erittäin kipeä ja tosi hädissäni, mutta en ole enää, vaikken ole yhtään entistä terveempi. Juuri siitä tämä blogi kertookin.

--

Päivän kuvat: Mansikoita parvekkeella.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016