Kirjoitukset avainsanalla paino

Painonhallintaprojektini ei ole edennyt aivan odotetusti. Tai oikeastaan kyllä on. Tiesin jo aloittaessani, että vaikeaa siitä tulisi. Kevät on kaikkein vaikein aika laihtua, ja minulla on siitä melkein kymmenen vuoden tarkat paino- ja kaloritilastot todisteena.

Kun ensi kertaa laihdutin Kalorilaskurin avulla, painoni jumitti keväällä peräti 9 viikkoa samassa lukemassa, vaikka kalorivaje oli tasaisesti -400 kcal vuorokaudessa. Punnitsin syömiset vanhalla postin kirjevaa’alla ja liikunnan arvioin aktiivisuusmittarilla, joten kovin paljon pielessä lukemat eivät voineet olla.

Muina vuodenaikoina paino on jumittanut yleensä korkeintaan kolme-neljä viikkoa, jonka jälkeen se on pudonnut keralla vajaan kilon. Koska sama tai lähes sama on toistunut useita kertoja, olen päätellyt, että keväässä täytyy olla jotakin. Uskon, että se jokin on allergia ja allergialääkkeet.

Käyttämäni antihistamiinin, Xyzalin, tuoteselosteessa mainitaan lihominen yhtenä haittavaikutuksena. Monena keväänä olenkin lihonut 800-1200 grammaa heti aloitettuani allergialääkityksen ja vähän lisää myöhemmin. Sitä en osaa sanoa, keräävätkö lääkkeet kehoon nestettä vai onko kyse ruokahalun parantumisesta. Kenties molemmista. Lopetan lääkkeiden syömisen yleensä heinäkuussa, jonka jälkeen laihdutuskin alkaa sujua paremmin.

 

Painokäyräni näyttää tältä. Musta viiva on ihannenopeus, punainen todellinen painoni vaihtelu. Kuten näkyy, en tosiaan ole laihtunut ensimmäisen yön jälkeen ollenkaan.

En voi laihtua vaihtamalla karkit ja munkit hedelmiin, koska olen tehnyt sen jo vuosikymmeniä sitten.

Vaikka minulla on vankat todisteet itselleni tehokkaasta laihtumisen tavasta (tappavan tasainen -400 kcal vaje ja tunti liikuntaa päivässä, ei lainkaan mässypäiviä, mutta jotakin herkkua joka päivä), kokeilen nyt jotakin hieman uutta. Pakkohan se on, kun en enää saa harrastaa hikiliikuntaa.

Tässä kirjoituksessa Patrick Borg kertoo, miksi kalorien laskemiseen perustuva painonhallinta epäonnistuu usein. Olin päätynyt ilman Patrickiakin ratkaisuun, joka toteuttaa osan hänen teeseistään.

En merkitse päivittäisiä ruokiani Sulamoon eli periaatteessa olen lopettanut kalorien laskemisen. Koska tiedän, että pelkkä nälän mukaan syöminen ei minulla toimi, vaan lihottaa tasaisesti (minähän olen nyt kaksi vuotta syönyt pelkästään nälän mukaan), tarvitaan käytännössä jokin kalorien laskentaan perustuva järjestelmä.

Minulla on kolmenlaisia ruokailupäiviä. Paastopäiviä, jolloin en toki paastoa, vaan syön selvästi kevyemmin, noin 700 kcal vuorokaudessa. Tämä on noin puolet laihdutustavoitteestani ja alle puolet kulutuksestani. Seuraavana päivänä syön nälkäni mukaan vatsani täyteen, mutta en ahmi ja vältän tyhjiä kaloreita. Muina päivinä syön kuin laihduttaja, noin 1400-1500 kcal. Näin pyrin estämään elimistöni tottumisen liian pieneen ravintomäärään samalla, kun useimmat päivät kuitenkin ovat melko tiukkoja kaloreiden suhteen.

En tarvitse ruokien merkitsemistä ja kalorien jatkuvaa laskentaa, koska tunnen annokseni ja kalorimääräni vanhastaan erittäin hyvin. Tiedän, mitä saan syödä esimerkiksi tuohon 700 kilokaloriin. Sikäli en ole lopettanut kalorien laskemista. Voi olla, että palaan ennen pitkää merkitsemään ne myös Sulamoon, koska nykytilanne tarkoittaa, etten saa Sulamon tilastoista todistetta kalorivajeelleni ja tosiasioihin perustuvaa ennustetta painolleni.

Yleensä en ole laihtunut ylipäätään ollenkaan noudattamalla virallisterveellisiä ohjeita, koska ruokavalioni on jo lähtötilanteessa aika hyvässä kunnossa. En voi laihtua vaihtamalla karkit ja munkit hedelmiin tai siirtyä noudattamaan lautasmallia, koska olen tehnyt sen jo vuosikymmeniä sitten. Siksi tehokkaiden ja nopeasti vaikuttavien muutosten tekeminen on vaikeaa.

Ja sitten ne kootut selitykset: miksei painoni ole pudonnut enempää?

1. Allergialääkkeet lihottavat.

2. En voi kuluttaa kaloreja liikunnalla.

3. Lyhyet yöunet. Kivut valvottavat ja herättävät edelleen.

4. Työstressi. Palloja on ilmassa aika monta yhtä aikaa.

5. Ravinnon laatu ei ole täysin kunnossa

Lisäys: Maininta ravinnon laadusta ei tarkoita, että söisin kaiket päivät höttöhiilareita, vaan sitä, että käytän hieman liikaa kovia rasvoja suhteessa pehmeisiin ja eräiden hivenaineiden saanti voisi olla isompi. Sulamo antaa näistä hyvä tilastot niiltä päiviltä, jolloin olen kokeeksi merkinnyt ruuat.

Mittanauhasta päätellen kapeneminen on jo alkanut. Siitä lisää tuonnempana.

--

Päivän kukat: kevättähtiä parvekkeeltani.

Kommentit (5)

Mummo Jyväskylästä
1/5 | 

Kiitos blogistasi "tietyssä iässä"! Bongasin sen etsiessäni vaatetusohjetta tällaiselle et- ikäiselle. Samalla löytyi kiinnostava kertomus kivusta, tutkimuksista, hoidoista ja ennenkaikkea ajatuksia niistä. Toivotan sinulle ja kukillesi hyvää jatkoa, muistathan että laihdutus on ikuista ja läski pysyvää!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/5 | 

Voi kuinka mukavaa palautetta, Mummo Jyväskylästä! Kiitos myös kukkien puolesta.  Ja totta taidat turista tuossa viimeisessä lauseessa :D

Käyttäjä4731_0
Liittynyt6.3.2016
3/5 | 

Kiitos kirjoituksestasi, helposti samaistuin kokemuksiisi.  Muutama vuosi sitten katkaisin jalkani pahasti ja lisäksi molemmissa jaloissani on päkiäkipuja. Liikunnan vähenemisen ja tupakoinnin lopettamisen takia hidastuneen aineenvaihdunnan takia lihoin melkein 20 kg. Myös mieheni on ollut lihava, suorastaan sairaalloisen lihava. Niinpä viime syksynä menimme painonhallintaryhmään. Sieltä saimmekin erittäin hyviä neuvoja ja motivointia joita aloimme innokkaasti toteuttamaan.  Nyt tilanne on se, että oikein syömällä mieheni on laihtunut elokuun lopusta huhtikuun alkuun 23 kg. Minä olen laihtunut alun 2 kg joka tuli jouluna takaisin korkoineen. Nyt sen olen saanut taas pois ja lisäksi puolisen kiloa, joka sahaa viikottain + - painossa. Liikuntaa emme juurikaan ole lisänneet tai vähentäneet, mitä nyt lumien sulettua mieheni on aloitttanut innokkaan pyöräilyn. Minä liikun sen päivittäisen puolituntiseni joka päivä. Olenkin pohtinut, voisiko vikaa olla kilpirauhasessa, josta puolet on poistettu, vaikka tsh-arvot ovatkin normaaleissa viitearvoissa. Toivottavasti kesällä maltan olla herkuttelematta grilliherkuilla, tai no, kyllähän ihania ja kevyitä kasvisruokiakin voi grillissä valmistaa. Pakko tunnustaa, että olen oikea herkkusuu, jolle karkit ja leivonnaiset ovat iso kiusaus.

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/5 | 

Sepä se, Kantsun muori, paino nousee helposti, mutta sitä on vaikea saada laskemaan. Lohduttaudun sillä, että lihavuus- ja diabetestutkijoidenkin mielestä ihmisen aineenvaihdunta on monimutkaisempi yhtälö kuin aiemmin luultiin, eikä siitä  tiedetä vielä läheskään kaikkea. Kilpirauhanen ei ehkä ole ainoa syyllinen, kun paino jumittaa ruoka-annosten pienentämisestä huolimatta. Esimerkiksi suoliston bakteerikanta voi meillä olla erilainen kuin n.s. läpipaskoilla.

Hämy
5/5 | 

Kyllä allergialääkkeet nostavat painoa. Lihon keväisin noin 2-3 kg. Uskaltaisiko lopettaa "kesken" lääkityksen. Sitä olen pohtinut

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sinne meni ihana, hillitysti kukkakuvioitu pellavamekko, jossa oli pukeva valekietaisuleikkaus. Kokoa 38. Samaa kokoa oli Puolasta hankittu, kalliin näköinen, munankuorenvalkoinen 60-luvun minimekko, joka oli oikeasti supermukavaa ja helppohoitoista stretchiä. Luovuin siitäkin. Ruusukuvioinen suosikkitunika, jossa tanssin läpi yön Antwerpenissä, koki saman kohtalon.

Mekot kävelevät nyt jossakin Punavuoren tai Kallion kaduilla. Nuorempi sukupolvi myi ne Facebook-kirppiksellä kohtalotovereilleen, helsinkiläisille hipstereille. Menivät kuin kuumille kiville.

Minulla on 7 pahvilaatikollista liian pieniä vaatteita, joten myytävää riittää. Valtaosa ei tietenkään ole siinä kunnossa, että kukaan maksaisi niistä edes viittä euroa, enkä oikein usko, että kukaan haluaa kulkea vanhoissa farkuissani. Pelkästään niitä on kaksi laatikollista.

Yhden ihanista mekoistani jätän muistoksi niistä päivistä, jolloin olin viisikymppinen, urheilullinen ja hoikka.

Kirppismyynnistä saamillani varoilla täydensin 55+ peruspuvustoani.

Kirppismyynnistä saamillani varoilla täydensin 55+ peruspuvustoani. Tein mielestäni hyvän diilin, kun nappasin nettikaupan alennusmyynnistä yhteensä 106 eurolla (postimaksuineen) kolme hyvää vaatetta: tummansinisen puolihameen, värikkään silkkisekoitetopin ja valkoisen, vyötärölle kietaistavan neuleen. Saman mallisia ohuita, ¾-hihaisia neuleita minulla on ollut eri väreissä, mutta ne ovat kaikki liian pieniä. 

Jo vähän aiemmin hankin sini-valkokuvioisen hippipuseron, jonka pyöreässä pääntiessä on smokkirypytystä ja helmassa keltainen ja valkoinen raita. Se sopii hyvin sekä farkkujen että  sinisen tai valkoisen hameen kanssa. Sen on vähän muodoton, mutta peittää pömppövatsan. Helma pitää hameen kanssa kuitenkin tunkea vyötärön sisään.

Näillä hankinnoilla päivitettynä peruspuvustoni on valmis kevääseen. Jakkupukua tai edes bleiseriä en ole aikeissa hankkia vieläkään, koska vaatteiden myynnistä saadut roposet eivät moiseen riitä. Olen myös huomannut, etten nykyään tarvitse bleiseriä kuin hyvin harvoin. Silloinkin sen voi korvata neuleella.

Oikean kokoinen musta vaate on tietyssä iässä aika välttämätön vaatekaapin vakio.

Sain tosin lahjaksi hyvin leikatun Ralph Laurenin kierrätyspikkutakin, joka melkein mahtuu kiinni. Hätätilanteessa voin käyttää sitä uuden, kirjavan toppini kanssa. Sen ainoa vika on väri: en yleensä käytä arkisin mustaa.

Mustasta puheenollen olen hankkinut myös mustan mekon. Oikean kokoinen musta vaate on tietyssä iässä aika välttämätön vaatekaapin vakio. Koskaan ei tiedä, milloin sitä tarvitsee,  ja on tosi tylsää ravata kaupoissa hätäisillä pakko-ostoksilla. Mieluummin teen hankinnan rauhassa ja jätän vaatteen odottamaan käyttötilannetta.

Sopivia suoria housuja minulla ei ole yksiäkään. Se on puute, jota ei kannata korjata juuri nyt, kun pyrin kutistumaan muutaman sentin. Housujen istuvuuden kannalta jokainen sentti on tärkeä.

--

Päivän kuvat: 55+ peruspuvustoni kevättäydennykset.

Huomasitteko Instagram-kuvissani nuo lehtevät millefeuillet, jotka tein joulusta jääneestä valmistaikinasta? Seuraavana aamuna painoin 80,3 kg ja tajusin, etten mahdu edes viime kesän vaatteisiini. Normaalipainoon oli matkaa aika tasan 10 kiloa. Oli aika tehdä jotakin.

En kuvittele olevani laihana onnellisempi enkä aja takaa terveysvaikutuksiakaan. Päätöksen pontimia on kaksi: turhamaisuus ja raha, ja molemmat kiertyvät vaatteiden ympärille. Haluan pukeutua kauniisti ja näyttää vaatteissani hyvältä, mutta minulla ei ole varaa ostaa joka kaudeksi uutta garderobia. Olisi suuri helpotus, jos mahtuisin vanhoihin vaatteisiini.

Siispä kirjauduin Sulamoon ja asetin tavotteeksi -10 kg.

Minulla on pitkä laihdutushistoria, mutta en ole aikaisemmin laihduttanut ilman liikuntaa. Siksi tästä tuleekin mielenkiintoista. Ruokahaluni on valtaisa, liikuinpa paljon tai vähän, ja liikkumalla olen pystynyt edes hieman kiihdyttämään laiskaa aineenvaihduntaani. Tai niin ainakin olen uskonut.

Motivoivampaa ei olekaan kuin laskevan painokäyrän katselu.

Laihdutin alle 50-vuotiaana Kalorilaskuri-nettipalvelun avulla yli 10 kg. Siksi valitsin nyt tuekseni Sulamon, joka on Kalorilaskurin kehittyneempi versio. Se on maksullinen, mutta maksan mielelläni muutaman kympin vuodessa ohjelmasta, jonka koen motivoivaksi. Olen kokeillut takavuosina myös Pudottajia ja Kiloklubia, kumpaakin usean kuukauden ajan. En kuitenkaan onnistunut laihtumaan niillä yhtään, vaikka noudatin ohjeita tunnollisesti.

Parasta Sulamossa ovat tarkat ja monipuoliset tilastot ja painokäyrät. Motivoivampaa ei olekaan kuin laskevan painokäyrän katselu. Kun käyrä kääntyy ylöspäin, tilastot rauhoittavat uskomaan, että nousu on vain väliaikaista. Kun vain jaksaa ylläpitää kalorivajetta, käyrä tottelee ennemmin tai myöhemmin.

Sulamo näyttää myös painoennuste- ja ihannekäyrän. Ne eivät pidä minun kohdallani paikkaansa, mutta tuottavat puolimasokistista tyydytystä.

Sulamossa ei tarvitse laihduttaa virallisterveellisesti, ellei halua. Itselleen voi asettaa alemmankin vuorokautisen kalorirajan kuin 1 500 kcal, ja esimerkiksi proteiinin osuutta päivittäisestä ravinnonsaannista voi säätää. Palvelu tarjoaa lähes rajattomat mahdollisuudet kokeilla eri vaihtoehtoja ja suorittaa ihmiskokeita. Laihdutushifistelijän instrumentti numero yksi, sanoisin.

Vanhasta muistista tiedän, että minun pitää asettaa minimikaloriraja 1350 kilokaloriin, jos haluan tulosta enkä pelkkää mielipahaa. Liikuntamäärän mukaan voin sitten syödä enemmänkin, noin 1600, joskus jopa 1700 kilokalorin asti.

Kaikki ärsyttävä pirteys puuttuu. Kerta kaikkiaan palvelu minun makuuni.

Liikunnan kuluttamat kalorit kirjautuvat Sulamossa kokonaisuudessaan saman päivän kohdalle, joten reippaana liikuntapäivänä saa periaatteessa syödä reilusti enemmän kuin patalaiskapäivänä. Sehän ei ole järkevää eivätkä muut verkon vastaavat palvelut salli sitä, mutta ainakin minua se on aiemmin motivoinut liikkumaan. Nyt asialla ei tietenkään ole merkitystä, kun en saa harrastaa mitään oikeaa liikuntaa.

Sulamo on ulkoasultaan erittäin rauhallinen ja asiallinen. Hoikkien ja hymyilevien nuorten valokuvat ja kirkkaat värit loistavat poissaolollaan. Kaikki ärsyttävä pirteys puuttuu. Kerta kaikkiaan palvelu minun makuuni. No nonsense, no fuss.

Jaa että miten projekti on lähtenyt liikkelle? Ensimmäisen viikon saldo oli -1 kg. Painoni käväisi heti aluksi reilusti alempana, mutta sitten iski pääsiäinen, ja käyrä kääntyi takaisin. Tavoitteeni on -500 g viikossa, mutta tiedän, että -250 g tulee olemaan lähempänä totuutta. Näin urakan alussa paino heittelehtii paljon.

Joo joo, pitäisi seurata mittanauhaa eikä painoa. Olen tehnyt alkumittaukset ja aion seurata mittoja, mutta vain kuukauden välein. Palaan asiaan, jos kehtaan.

--

Päivän kuvat: Yhä vain Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan kasvustoa.

 

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

No niin!  Kaikenlaisia apuja asiaan jos toiseenkin löytyy nykyään.  Toivottavasti painon aleneminen auttaa osaltaan myös kipuihisi.  Jään odottelemaan väliraporttia.  Onnea!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Kiitos Marjatta! Tällä hetkellä ei näytä laihdutuksen suhteen järin lupaavalta. Keho haluaa sitkeästi pitää kilonsa. sen sijaan luulen, että fysioterapeutilta saaduista uusista ohjeista voi olla apua kipuihin. Aika näyttää.

Mikään vanha vaate enää mahtunut ylle. Mikä mainio tilaisuus toteuttaa kerralla se, mistä pukeutumisoppaissa ja naistenlehtien ansiokkaissa artikkeleissa aina puhutaan eli huolellisesti suunniteltu peruspuvusto, jonka kaikki osat sopivat yhteen. Olin aina unelmoinut siitä. Koostin peruspuvustoni näin:

1. Tummansiniset ja vaaleat farkut. Merkki Gerry Weber, koko 44. Vaaleat hankin jo keväällä, ja elokuussa ostin niiden pariksi tummansiniset. Vaaleissa on kiva koristesauma sivulla, tummat ovat aivan perushousut. En jaksanut sovitella, vaan päädyin vanhaan tuttuun luottomerkkiin. En myöskään halunnut maksaa yli 100 euron, ja selvisinkin 70:llä.

2. Sini-ruskearuudullinen lyhyt puolihame. Merkki Taifun, koko 42. Tämä oli väreiltään niin täydellinen, että tilautin oikean koon Itäkeskuksesta. Onneksi se sopi kuin valettu. Reilusti polven yläpuolelle jäävä minimitta on mielestäni minulle pukevin. Sukiksi 70 denierin Transparenza Sophiet sinisenä, grafiittina tai marron glacéna.

3. Kolme valkoista ja kolme sinistä t-paitaa vajaamittaisin hihoin. Merkki Global, koot L, XL ja XXL. Nämä ovat Hullujen päivien löytöjä ja maksoivat kympin kappale alusvaateosastolla. Parhaat ja edullisimmat t-paidat myydäänkin yöasujen osina. En sovittanut, joten huomasin vasta kotona, että L-koko oli oikeastaan vähän liian pieni. Paikkasin virheen seuraavana päivänä. Vajaamittaiset hihat ovat allien kannalta ystävällinen ratkaisu, ja koska minulla on kurveja, napakka, lycraa sisältävä puuvillatrikoo on usein paremman näköistä kuin lepattava kangas.

4. Raidallinen t-paita. Merkki Boden, koko 14 (Englanti). Tämän tilasin jo aiemmin netistä, mutta se mahtuu vielä niukin naukin. Kävin kerran Lontoossa Bodenin myymälässä sovittamassa heidän koko mallistonsa, joten tiesin, mitkä koot ja leikkaukset sopivat parhaiten. Sen jälkeen kokoni on kuitenkin muuttunut, enkä enää voi olla varma, että saan sieltä istuvaa. Harmi.

5. Valkoinen ja vaaleansininen kauluspaita. Merkki Talbots, koko 12 (USA). Näin hyvin tehtyjä paitapuseroita on Suomesta vaikea löytää. Sinisessä on kyynärpäämittaiset hihat, ja sen kanssa käytetään irrotettavia kalvosinnappeja. Sain puolisolta lahjaksi kuvassa näkyvät kauniit vintage-kalvosinnapit. Molemmat paidat ovat slimmattuja. Sovitan näitä usein neuletakkien alle, mutta päädyn melkein aina vaihtamaan tilalle t-paidan. Nämä paidat ovat parhaan näköisiä yksinään tai niin, että alla on toppi.

6. Hapsureunainen neulejakku, joka kiinnitetään napeilla olkapäille. Merkki Replay, koko L. Viime talven hankinta jatkaa ykkösneuleenani tänä talvena. Se on lämmin, näyttävä ja sopii kaiken kanssa. Kestää kovaakin käyttöä nuhjaantumatta. Jakku on mukana aiemman postauksen Benalmádena-kuvassa.

7. Palmikkojakku. Merkki Gerry Weber, koko M. Tykkään palmikoista, joten ihastuin tähänkin heti, vaikken olisi tarvinnut enää yhtään neuletta. Villatakin muoto on laatikkomainen nykymuodin mukaisesti, joten pienempi koko riitti. Se tarvitsee ehdottomasti parikseen jotakin vartalonmyötäistä, jos en halua näyttää tankilta. Nyppyyntyi nopeasti.

8. Valkoinen kietaisuneule pellava-puuvillaa. Merkki Cinta, koko M. Hankinta kesän alennusmyynnistä Cintan verkkokaupasta. Oikein pukeva, koska nauhakiinnitys sallii pienen slimmauksen vyötärölle. En oikeasti ole enää kokoa M, mutta koska minulla on kapeat hartiat, päädyn siihen aina, kun materiaali sallii. Piukat vaatteet ovat ikäviä, mutta vartalonmyötäinen näyttää aina paremmalta kuin liian iso.

9. Tummansininen, hopeapalloilla koristeltu neulejakku. Merkki Gerry Weber, koko L. Tarvitsin ehdottomasti tummansinisen neuleen, koska entisten napit eivät enää mahtuneet kiinni. Tämä on onneksi napiton, joten ei voi tulla liian isoksi eikä liian pieneksi. Hopeapalloista irtosi useita heti ensimmäisen käyttöviikon aikana. Kiinnittelin ne siten neulalla ja langalla paremmin. Materiaali ei näyttäisi kestävän kulutusta järin hyvin.

10. Neulemekot. Tummansininen Global, koko L, ja kuviollinen Kaino Aurinkopilkku, koko M. Kannatan vuosittaisilla hankinnoilla pientä Köyliössä toimivaa Kaino-firmaa, joka valmistaa laadukkaita kuvioneuleita villasta ja luomupuuvillasta. Tämä hankinta on parin vuoden takaa, mutta mahtuu vielä. Globalin edullisen mekon yläosa on pehmeää merinoa ja alaosa huovutettu. Molemmat mekot ovat erittäin monikäyttöisiä ja sopivat niin arkisiin kuin juhlaviinkin tilanteisiin. Globalin mekon kanssa sopivat kullan ja pronssin sävyiset isot korut hienosti.

Sinne menivät veronpalautusrahat, eikä piisantkaa.

Jos vielä täydentäisin kokoelmaa, hankkisin tummansiniset suorat housut ja bleiserin. Varsinaista juhlamekkoakaan minulla ei tällä hetkellä ole. En kuitenkaan halua tehdä enempää hankintoja ilman varmaa tietoa tulevasta kokonumerostani. Elän toivossa, että jos vielä tervehdyn ja saan aloittaa liikunnan uudestaan, saatan laihtua hieman. Kuusi pahvilaatikollista huolellisesti valittuja, 1-2 kokoa pienempiä vaatteita odottaa sitä päivää.

Miten sinä kokoaisit puvustosi, jos pääsisit aloittamaan puhtaalta pöydältä (ja veronpalautus olisi tulossa)?

--

Päivän kuvat: Vaatevarastoni runko.

Kommentit (12)

Sari, suomalainen puodinpitäjä...
1/12 | 

Tästähän riittäisi kirjoitettavaa ;)
Jo 7. vuotta opastan reheviä ja kookkaita hollantilaisia naisia pukeutumisessa omassa puodissani
De Finse Winkel. Tässäpä joitain havaintoja:
Paras pituus hihoille on tiukahko, ainakin kyynärpäihin asti!
Kaula-aukko V-mallinen tai avarahko jos ihon kunto sen suo.
Vitivalkoinen ja musta vaativia värejä jotka sopivat harvoille. Vaatii meikkiä.
Liian isot löysät vaatteet eivät imartele mutta eivät myöskään liian tiukat. Myönnä että kokosi on muuttunut vuosien kuluessa.
Mitä vanhempi nainen sitä näyttävämmät isot korut pukevat. Samoin silmälasien sangat! Hennot hienot korut neidoille.
Hiusten ja ihon väri muuttuu ikääntyessä. Vaihda täten myös tutuista vanhoista väreistä uusiin pukevimpiin.
Iloisin terveisin Sari

toinen yli 55
2/12 | 

Garry Weber näyttää oleva suosikkisi. Mistä niitä saa parhaiten ?

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/12 | 

Kiitos Sari hyvistä vinkeistä! Ostin tällä kertaa Gerry Weberini Stockmannilta, mutta laajempi valikoima löytyy Jokiselta. Saksalainen mitoitus sopii minulle paremmin kuin moni muu.

Tumali
Liittynyt14.12.2015
4/12 | 

ihania vaatteita sinulla Maija,minulle ne eivät kävisi,koska olen pullukka ja lyhyt pyöreä .Mutta  Sarin antamat vinkit oli tarpeelliset ja saivat minut ajattelemaan yhä enemmän omaa pukeutumista.Nykyisin tuntuu kuin oisin aina  "säkissä".Pitäisi saada hyviä neuvoja ja vaatteita halvalla,kun on työttömänä eikä rahaa oikeastaan jää vaatteisiin ollenkaan.

Maija
Liittynyt15.10.2015
5/12 | 

Hei käyttäjä 338, kiitos kommentistasi. En tosiaan antanut neuvoja edulliseen enkä vartalotyypin mukaiseen pukeutumiseen, joten oli hyvä, että Sari täydensi postaustani. Minulla oli painopiste värien ja vaatekappaleiden yhdistelyssä siten, että niistä saa monta töihin ja vapaa-aikaan sopivaa asua. Uskon kyllä, että useimmat vaatteeni sopisivat vähän pyöreämmällekin oikeassa koossa.

Käyttäjä2473_0
Liittynyt7.10.2015
6/12 | 

Onpa hyvin organisoitu ja kaunis vaatevarasto! Ottaisin itsellenikin mielelläni koko paketin!
Ennen oli niin helppoa kun melkein kaikki vaatteet laskeutuivat nätisti päälläni.
Nykyään kun sovitan vaatteita, jos en pidä näkemästäni, ostan kauniin laukun.
Mulla on aika hurja laukkuvalikoima.

Maija
Liittynyt15.10.2015
7/12 | 

Tosiaan Leila, vaatteet eivät enää istu kuten ennen. Mainio ratkaisu tuo sinun: ohjaat huomion toisaalle 😀

Käyttäjä2473_0
Liittynyt7.10.2015
8/12 | 

Laukkuja on niin helppo ostaa; ei tule stressiä sovituksesta, ja aina näyttää hyvältä.😊

Vierailija
9/12 | 

Mukava lukea tätä kommenttisivua. Itselläni on tilanne, etten ole muuttunut mihinkään suuntaan kymmeneen vuoteen. Eli kaapissani on laadukkaita vaatteita , joita olen hankkinut tarpeen mukaan ja ainoa joka on muuttunut on hameenhelman pituus. En halua näyttää miten polveni ovat muuttuneet, joten helman pitää olla polven päällä jonkun verran. Ja niitäkin hameita on tallessa. Suosin esim. Marimekon trikoopuseroita, niissä on usein kyynärpäähän ulottuva hiha ja kannatan värikkäitä vaihtoehtoja. Olen yli 65 vuotias kuntoileva ja osallistuva mummi!

Maija
Liittynyt15.10.2015
10/12 | 

Onneksi olkoon Vierailija, kateeksi käy tuo vaatekokosi pysyminen pitkään samana. Itse ajattelen, että paksut sukkahousut kätkevät polvien puutteet, mutta on toki pidemmillä helmoillakin etunsa.

Maijatar
11/12 | 

Gerry Webwrillä on liike Lempäälän Ideaparkissa. Siellä myydään vain Weberiä. Teen aina edullisia löytöjä heidän alestaan ja mysönorm. hinnalla. Kevättalvellakin he myivät kauden tuotteita -40%.

Maija
Liittynyt15.10.2015
12/12 | 

Kiitos vinkistä Maijatar! Viime kesänä poikkesin Ideaparkissa, mutten huomannut Gerry Weberin liikettä. Tai sitten en vain ollut sillä tuulella.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016