Kirjoitukset avainsanalla kukat

Parvekkeella länteen on jo paljon katseltavaa: kukkia, nuppuja, versoja ja ituja. Kaikki valkoiset tulppaanit kukkivat  nyt yhtä aikaa. Syksyllä toivomaani kirjavaa kukkamerta en kuitenkaan saanut, koska kukin tulppaanilajike näyttää kukkivan eri aikaan. Ei auttanut, vaikka laitoin kolmenlaisia sipuleita  samaan isoon paljuun.

 

 

Nämä vanhanaikaiset matalat tulppaanit avaavat kukkansa vain auringon paistaessa. Pilvisinä päivinä ne näyttävät pieniltä ilmapalloilta ohuiden varsiensa päissä.

 

 

Pinkit, keltakeskustaiset tulppaanit  olen nähnyt kunnolla auki vain kerran. Muutaman pilvisen päivän jälkeen ne  jo kuihtuivat barokkityylisiksi pikku taideteoksiksi. Niitä pitäisi kuitenkin tulla vielä lisää.

 

 

Punaiset, sinikeskustaiset tulppaanit ovat vasta nupulla. Odotan niiden aukeavan heti, kun aurinko seuraavan kerran näyttäytyy pilvien takaa.

 

 

Kevättähti-istutus ei epäonnistunutkaan, vaikka niin luulin. Idut nousivat nopeasti, kun ne katsoivat aikansa tulleen, ja nyt versoissa on jo pienet, valkoiset nuput.

 

 

Sinivihreiden lehtien keskelle odotan kirkkaan oransseja tulppaaneja. Mahtaa tulla hauska värikontrasti. Nuput eivät kuitenkaan ole vielä näkyvissä.

 

 

Sinivaulakylvökseni on menestynyt hyvin, ja olen juuri siirtänyt pikku taimet Rootrainersista isompiin ruukkuihin. Mansikka iti normaaliin tapaan: kymmenestä siemenestä sain neljä minimaalisen pientä tainta, jotka myös ovat jo omissa ruukuissaan. Kyllä nekin siitä vielä ponnistavat.  Aion  tänään kylvää Rootrainersiin uudet siemenet, mutta enpä kerro vielä mitä!

 

Sitten vielä huonoja uutisia. Kieloa lukuunottamatta kaikki monivuotiset kasvini menehtyivät talvella. Niin kävi myös rehevälle muratille, jonka vaihdoin uuteen Lechuza-ruukkuun muutama viikko sitten. Se ei toipunut muutoksesta, vaan kuivui ja kuoli.

Silmäteräni, valkoinen kesäpikkusydän Alba, kasvatti kevätversot liian varhain ja menehtyi pakkasiin. Monivuotisten yrttien talvettaminen kellarissa epäonnistui niin ikään. Vain kiinansipuli virkosi ja rehottaa nyt estottomana ruukussaan.

Hyvä puoli tässä on, että pääsen kokeilemaan enemmän uutta, kun perennoilta vapautui tilaa. Suunnitelmat ovat jo valmiit ja olen tehnyt tilauksiakin. Tulossa on värikkäin kesä ikinä!

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Kiva, että näet asiassa hyviäkin puolia, vaikka osa kasveistasi menehtyikin talven aikana.  Murattia ja monivuotisia yrttejä ihmettelen, sillä olisin luullut niiden selviävän lasitetulla parvekkeella.  No, ei niistä aina voi tietää.  Tulppaanit ovat kauniita.  Oletko istuttanut ne syksyllä parvekelaatikoihin?  Olisiko tuollaiseen paikkaan valittava juuri joitakin pieniä lajikkeita?  Minulla ei ole parveketta vaan asun vanhassa omakotitalossa.  Olen ajatellut kokeilla tulppaanien kasvattamista piharuukussa sellaisessa paikassa, että ne olisivat näkyvillä heti kevään koittaessa.  Mikähän mahtaisi olla sopivin lajike......

On tämä kevät vaan ihana vuodenaika!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Hei Marjatta,

valitsin pieniä tulppaaneja matalan istutussyvyyden ja aikaisen kukinnan takia. Laitoin ne saviruukkuihin ja yhteen isompaan muovipaljuun syksyllä ja talvetin taloyhtiön kylmäkellarissa kaikki muut paitsi sen muovipaljun, jossa valkoiset tulppaanit nyt kukkivat. Jälkeenpän ajatellen olisin ihan yhtä hyvin voinut istuttaa korkeampienkin tulppaanien sipuleita ja laittaa lisäksi ne tiheämpään kuin mitä nyt tein. Eihän kaupasta ostettavissa sipulikukkaruukuissa ole sipuleiden päällä multaa ensinkään. Mutta ensimmäiseksi kokeiluksi tämä onnistui oikein hyvin. Ajatukseni kyllä on, että kun tulppaanit kuihtuvat, istutan samoihin ruukkuihin muuta. Myöhään kukkivien lajikkeiden kanssa tämä ei onnistuisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En yhtään muista, minne olen pakannut nuo kuvissa keikistelevät keramiikkapuput. En tosin ole viitsinyt käydä vintillä etsimässäkään. Kai ne sieltä löytyisivät, tai sitten kellarista. Jossakin on myös lauma kivoja lampaita ja pussillinen pikkutipuja. Saavat olla missä ovat, sillä olen nyt siinä tietyssä iässä, jolloin ei tarvitse lavastaa juhlapyhiä, ellei viitsi. Ei ole enää lapsia kotona vaatimassa, että kaiken pitää olla kuten ennen, eikä vielä lapsenlapsia, jotka pitäisi tutustuttaa suomalaiseen juhlaperinteeseen.

Tänä pääsiäisenä elän kuin pellossa ja ihastelen koristeitani vain kuvista.

Siitä asti, kun taloyhtiö lasitti parvekkeeni ja aloin jalostaa siitä parvekepuutarhaa, olen tehnyt edellisvuoden parvekekuvista kuvakirjan aina alkuvuodesta. Seuraavaa kesää on mukava suunnitella kuvia katsellen ja sitä muistellen, mikä onnistui ja mikä meni pieleen.

Kirjoja on kertynyt kaksi: Kesä Alban kanssa ja Hajuherneiden taika. Koska kukkakuvat ovat suurimmaksi osaksi vaakamallisia, valitsin kirjan muodoksi A4 vaa’an. Ifolor on täksi vuodeksi uudistanut kirjanteko-ohjelmaansa hieman helppokäyttöisemmäksi, mutta siltikin valmis kirja on aina pieni yllätys. Tuliko valittua pääkuvaksi epätarkka otos? Ja taasko rajaus meni pieleen, kun kuva oli ruudulla niin pieni, ettei sitä huomannut? Tänä vuonna osasin jo olla hieman edelliskertaa huolellisempi.

Oli iso helpotus, kun huomasin, että Picasasta pystyy raahaamaan kuvia suoraan kirjaohjelmaan. Näin kuvia pystyy pitämään esillä enemmän ja isommassa koossa. Läppärin ruudulla homma on joka tapauksessa melkoista tihrustelua.

Kukkakirjojen lisäksi teen myös vuosikirjan kunkin vuoden tapahtumista. Kirjasta kuvia on paljon miellyttävämpää katsella ja varsinkin näyttää toisille kuin läppärin ruudulta, puhelimesta puhumattakaan. Todellista jakamista on se, kun katsellaan kuvakirjaa yhdessä.

Säilytän kuviani tietokoneella ja lisäksi kopioin saaliin pari kertaa vuodessa ulkoiselle kovalevylle. Pilvipalvelussakin minulla on jonkinmoinen kuvakansio. Kuvakirjat tuntuvat silti pysyvimmältä tavalta säilyttää digikuvat. Tekniikka muuttuu niin nopeasti, ettei niistä 50 vuoden kuluttua todennäköisesti ole jäljellä mitään muuta kuin kirjat. Perinteisiin valokuva-albumeihin verrattuna kirjat ovat pienikokoisia ja helposti käsiteltäviä.

Valmiiden sivupohjien avulla kuka tahansa osaa laatia tyylikkään ”omakustanteen”. Jos olet joskus miettinyt kuvakirjan laatimista, mutta et ole vielä rohjennut yrittää, kannustan kokeilemaan!

Askel on tosi kevyt, kun kassissa on tuore, postista haettu kuvakirja.

Hyvää pääsiäistä kaikille!


--

Päivän kuvat: Tältä kuvakirjani näyttävät.

Kommentit (2)

MarjattaP
1/2 | 

Ei kai se nyt laiskuutta ole jos koristeet kerran ovat hukassa!  Toivottavasti kuitenkin ovat tallessa, joko vintillä tai kellarissa.

Minusta nuo valokuvakirjat ovat mainio asia.  Nehän ovat moderni versio  albumeista.   Minusta säilyttämisen arvoisia kuvia pitää voida katsella ihan kuvina albumista tai tuollaisesta kirjasta eikä jostakin ruudulta.  Ja sitäpaitsi olen ymmärtänyt, että ne niissä säilyvätkin paremmin.

Pääsiäisen aika alkaa olla ohi.  Kevään merkit voimistuvat.  Huomasin tänään ensimmäisten tulppaanien nousseen näkyville puutarhassa.  Aurinkoisia kevätpäiviä!  

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

No mutta se on laiskuutta, kun ei viitsi kavuta vintille koristeita etsimään. Olen kyllä muuten ollut toimelias: siivonnut parvekkeen ja pessyt pari ikkunaakin. Pian saan varmaan taas kirjoittaa parvekekuulumisia. Aurinkoa sinullekin Marjatta!

Haittaako teitä, hyvät lukijat, jos silloin tällöin laitan kirjoituksen, jonka aiheena on pelkästään parvekepuutarhani ilman minkäänlaisia terveys- tai ikääntymispoliittisia vivahteita, rönsyjä tai aasinsiltoja? Mutta sen sijaan runsain kukkaskuvin? Kun eihän elämä ole pelkkää vaivojen valittamista, vaan se on myös ruusuilla tanssimista.

Olin vähällä ladata nämä kuvat Parveke länteen -blogiini, mutta sitten mietin, että mitä sitä turhia. Olisi yksinkertaisempaa pitää vain yhtä blogia. Jos ja kun en kesällä saa käytetyksi kaikkia kukkakuviani Tietyssä iässä, sitä paremmin niitä sitten riittää talven tylsien terveys- ja hyvinvointitekstien koristukseksi. Mutta kiinnostavatko kukat ylipäätään ketään? Meneekö blogini pilalle?

Istutin viime syksynä suuren määrän kukkasipuleita ruukkuihin, joista valtaosan vein kellariin talvehtimaan. Olen nyt tuonut kaikki takaisin parvekkeelle. Lumikellojen kukinta on jo melkein ohi. Tulppaaneista ensimmäisenä ehti kukkaan valkoinen kasvitieteellinen tulppaani, jonka keskusta on kauniin keltainen. Nostin ruukun viikko sitten sisään, kun tarvitsin jonkin koristeen roinakasan alta paljastuneelle tasolle vieraiden jo kolkutellessa ovea (terveisiä vaan Tampereelle!). Yllättäen tulppaani koki kevään koittaneen ja avasi kukkansa jo seuraavana päivänä.

Nämä tumman pinkit tulppaanit avautuivat tällä viikolla. Luvassa pitäisi olla vielä ainakin samantyyppisiä pinkkejä kukkia, joilla on sininen keskusta, sekä hehkuvan keltaoransseja kukkia. Nämä ovat kaikki matalakasvuisia "alkutulppaaneja".

Vain yhdestä ruukusta ei pilkistä vielä yhtään mitään. Laskujeni mukaan siinä pitäisi olla kevättähtiä, joiden olisi pitänyt kukkia aikaisemmin kuin tulppaanien. Nähtävästi sipulit ovat homehtuneet tai ne ovat olleet viallisia alun perinkin.

Lakkaatteko nyt lukemasta? Olisiko parempi säästää kukkahöpötykset toiseen blogiin ja pysytellä täällä tiukasti asiassa?

(Niin no, lakkaattehan te lukemasta, kun teksti ei jatku. Heko heko.)

Kommentit (4)

Belladonna
Liittynyt8.3.2016
1/4 | 

Ihania kukkakuvia. Minä katselisin vastaavia mielelläni jatkossakin.

JattaM
2/4 | 

Kukat ovat mitä mainioin kevennys noitten aika rankkojenkin tutkimusjuttujesi lomaan. Sitäpaitsi kuvasi yleensä ovat ilo silmälle, joten lisää samaa laatua kiitos.

MarjattaP
3/4 | 

Minulla kävi mielessä katsellessani aikaisempia kukkakuviasi, että etkö voisi yhdistää blogejasi.  Ja nyt se siis  tuli sinullekin.  Yhdistä ihmeessä!  Eikö se olisi helpompaakin? 

Upeita pieniä tulppaaneja.  Tuollainen kasvatustapa ei ole tullut mieleenikään kai siksi, että on tuo puutarha.  Pitääpä kokeilla vaikkapa vain ihan muutamalla sipulilla.   Jatkoa odotellessa........

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Kiitos tähänastisille kommentoijille! Oli kai arvattavissa, että ne vastaavat, jotka haluavat kukille jatkoa. Mutta onhan se niinkin, että kukkapostaukset voi hypätä yli, jos vaivojen valitus kiinnostaa enemmän, ja päin vastoin. Joka tapauksessa omakohtaisia terveysasioita tulee jatkossa vähemmän, koska kerkisin jo kertoa dramaattisen "takapuoli tulessa mutta diagnoosi hukassa" -osuuden. Jos tulossa on leikkaus niin sitten tietysti raportoin siitä, ja näköpiirissä on kyllä muutakin jutun juurta.

Ensin julkaistiin Metlan tutkimustulos, että 20 minuuttia metsässä päivittäin riittää alentamaan verenpainetta ja jo viisi minuuttia kohentaa mielialaa. Siten otsikoitiin, että stressihormoni kortisoli laskee puistossa istumallakin, eli ei tarvitse mennä edes villiin luontoon. Minä menen askelta pidemmälle ja väitän, että parvekepuutarhan hoito vähentää stressiä ja kukkien katselu lievittää kipuja. Jo muutama minuutti aamuin illoin auttaa.

Perustin nykyisen parvekepuutarhani tavalliselle, pienehkölle ja kapealle kerrostaloparvekkeelleni kaksi vuotta sitten, samana keväänä, kun takapuoleni alkoi oireilla kivulla. Kesäkuussa menin ensi kertaa lääkäriin pakarakipujen takia.

Kasvatin sinä kesänä parvekkeella muun muassa keijunmekon, jonka rönsyt ulottuivat lattiasta kattoon. Kerrotut pelargonit röyhysivät viljelylaatikon keskellä. Muratit ja suikeroalpit luikertelivat yli laatikon reunojen. Parvekkeen sivuseinällä kukoistivat pienet orvokit ruukuissaan, ja kuunliljat kasvattivat korkeat kukkavanat kukkaportaan alahyllyllä. Sain parvekkeelta myös basilikaa, minttua ja oreganoa leivän päälle ja ruokien mausteeksi.

Silmäteräni oli valkoinen kesäpikkusydän, jota nimitin Albaksi. Se ei kukkinut kovin runsaasti, mutta oli hento, suloinen ja tuoksui vienosti. Kun myöhemmin kokosin ensimmäisen kesän valokuvista kirjan, annoin sille nimeksi Kesä Alban kanssa.

 

 

Totuin käymään parvekkeella aamulla ensimmäisenä katsomassa, mitkä nuput avautuisivat tänään ja illalla viimeisenä varmistamassa, että ruukkujen multa on riittävän kosteaa. Siitä tuli hyvä ja rauhallinen mieli. Niin rauhallinen, etten huolestunut, vaikka pakarakivut jatkuivat pitkälle syksyyn. Niiden syytä alettiin toden teolla tutkia vasta seuraavan vuoden alussa.

Silloin, eli vuosi sitten keväällä, en enää pystynyt lähtemään lenkille tai edes kävelemään luontoon. Oli entistäkin tärkeämpää, että minulla oli oma pieni pala luontoa vain parin askeleen päässä parvekkeella. Kasvatin ensimmäistä kertaa hajuherneiden, ruusupapujen ja mansikoiden taimia siemenestä. Kaikki onnistuivat. Ruusupavuista kehittyi melkoinen viidakko, ja hajuherneet kohosivat viljelylaatikosta kattoon asti. Valitettavasti ne myös kukkivat katon rajassa. Keijunmekon sijasta minulla oli samansukuinen sinivaula, josta keräsin syksyllä siemeniä talteen.

 

 

Sinivaulan siemenet ovat jo itäneet ikkunalaudallani. Tänä talvena kokeilen ensimmäistä kertaa kevätkukkien kasvattamista sipuleista. Valtaosa ruukuista talvehti taloyhtiön kylmäkellarissa, josta olen jo jokin aika sitten tuonut ne takaisin parvekkeelle. Siellä on tätä nykyä melko tasaisesti noin +5 astetta lämmintä, vaikka ulkona on edelleen pakkasta etenkin öisin.

Käyn joka aamu katsomassa, miten lumikellot kukkivat ja olisiko tulppaaniruukuissa putkahtanut jotakin uutta pintaan. Myös töistä palatessa parveke vetää puoleensa kuin magneetti. Pimeitä iltoja ja unettomia öitä varten minulla on parvekkeen oven vieressä taskulamppu. Sen valossa käyn laskemassa versot ja kukkanuput. Ne ovat toivon merkkejä jokainen.

En pystyisi hoitamaan tavallista puutarhaa, mutta parveketta pystyn. Viljelylaatikkoni seisoo tukevilla metallijaloilla, eikä ruukkuja edes kannata sijoittaa aivan alas, koska ne eivät saa tarpeeksi valoa parvekekaiteen varjossa. Tulevana kesänä en enää kyykistele myöskään taimia istuttaessani. Olen hankkinut seisomakorkuisen pöydän, jonka ääressä ruukutukset sujuvat reisiä rasittamatta.

Miten se nyt menikään, että jos Muhammed ei pääse luonnon luo, tuodaan luonto Muhammedin luo.

--

Päivän kuvat: Karusellissa kesäpikkusydän Alba ja muita kuvia parvekkeeni ensimmäiseltä kesältä. Tekstin joukossa viime kesän hajuherneitä ja tämän kevään ensimmäinen lumikello.

Kommentit (5)

MarjattaP
1/5 | 

Sekä Metlan tutkimus että sinun kokemuksesi pitävät paikkansa ja olen niistä täsmälleen samaa mieltä.  Luonnolla, olipa se sitten metsä,  parveke tai ihan mikä tahansa niiden väliltä, on meihin suuri vaikutus kunhan vain osaamme ottaa sen vastaan.  Minä olen käynyt tänään upeassa auringonpaisteessa katsomassa merta.  Se lainehtii jo vapaana niin pitkälle kuin saattaa nähdä.  Upea näky ja vahvistus sille, että keväässä taas ollaan.   Kerätään siitä voimia arkeen!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/5 | 

Näin tehdään, Marjatta! Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Käyttäjä2473_0
Liittynyt7.10.2015
3/5 | 

Onpa mahtavia kuvia! Ihan rupesi hävettään oma sivuni, kun näin nämä. .. Mietin sellaista, että olen Tampereella 31.3- 5.4. niin olisi kiva tavata vaikka nopeilla päiväkahveilla turisemassa😊Täällähän on muitakin tamperelaisia, jos vaikka saataisiin epävirallinen bloggareiden tapaaminen😊

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/5 | 

Leila, ihanaa, että tulit ajatelleeksi moista, olen itsekin ajatellut, että olisi mukava tavata. Valitettavasti olen  ainoastaan sielultani tamperelainen (olen lähistöltä kotoisin ja opiskellut siellä)  ja asun  Turussa. Pikaiset päiväkahvit eivät siten onnistu ihan noin vain. Mutta ehkäpä onnistumme ennen pitkää järjestämään jotakin. Et varmaan halua koukata lentokentälle Turun kautta :)

Käyttäjä2473_0
Liittynyt7.10.2015
5/5 | 

No voi harmi, voin kysyä lentokapteenilta jos koukkaisi Turun kautta..😀 Toivottavasti saadaan joskus vielä aikaiseksi tapaaminen.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016