Ennen vanhaan sitä kutsuttiin peruspuvustoksi. Ajateltiin, että naisella on hyvä olla kokoelma keskenään yhteensopivia, neutraalin värisiä, hyvälaatuisia ja ajattoman mallisia vaatteita, joita on helppo täydentää muutamalla muotivärisellä tai kuviollisella vaatteella. 

Nykyään lähes sama ajatus on viimeistä huutoa nimellä kapselipuvusto. Googlaamalla sanoilla capsule wardrobe löytää hienoja esimerkkejä puvustoista upeine kuvatauluineen. Monet näyttävät aivan paperinukkearkeilta. Ei tarvitsisi kuin tulostaa arkki keskivahvalle, taipuisalle paperille, leikata vaatteet irti nipsuineen ja pukea tulostetulle kokovartalokuvalle. Yhdistelmien luominen olisi lähes loputon leikki. Olisin ollut innoissani tästä lapsena.

Esimerkkejä kauniisti kootuista kapselipuvustoista kuvineen löytyy vaikkapa unfancy-blogista ja livelovesara-blogista.

Saman voi tietysti tehdä virtuaalisestikin. Saatavana on älypuhelinsovelluksia, joiden sähköisiin vaatevarastoihin voi kuvata omat vaatteensa tai poimia nettikauppojen valmiista kuvista vastaavat. Ja sitten vain yhdistelemään kuvista aistikkaita asukokonaisuuksia. Asut voi tietenkin myös jakaa kuvina yleisölle ja kerätä ansaittuja tykkäyksiä.

Totta puhuen en ymmärrä, kenellä työssäkäyvällä tuollaisen käyttöön on riittävästi aikaa. Latasin itselleni yhden tuollaisen appin ja kuvasin muutaman vaatekappaleen vaaleaa taustaa vasten, mutta en saanut parin tunnin ähräämisellä riittävän siistiä jälkeä aikaan ja päätin unohtaa koko jutun ainakin hetkeksi.

Vaatteethan ovat oikeasti kaapissani, joten voin yhdistellä niitä pukemalla päälleni ja katsomalla peilistä, miltä näyttää. Mutta jos minulla olisi oikeat kuvankäsittely- ja taitto-ohjelma ja osaisin käyttää niitä, en varmasti voisi vastustaa kiusausta. Leikkisin vaatteillani kaiket illat ja suunnittelisin, miten täydentäisin garderobia optimaalisesti nettikaupoista.

Suomessa kapselipuvustoa tekee tunnetuksi Iina Lappalainen, joka on kehittänyt teemasta oman variaation. Luin hänestä Kodin Kuvalehden haastattelusta, minkä jälkeen tutustuin myös CapsLook-blogiin ja Facebook-ryhmään. Iina on rakentanut opeistaan verkkovalmennuksen, jonka markkinointia tuo haastattelu taisi olla. Tänä viikonloppuna hänestä oli juttu Helsingin Sanomissa. Hän ja kapselointi ovat siis kovassa nosteessa.

Perinteiseen peruspuvustoon ja moniin klassisiin kapselipuvustoihin verrattuna Iinan idea on joustavampi ja käytännöllisempi. Ihan joka vaatteen ei tarvitse sopia ihan kaiken kanssa. Riittää, kun joka ala- ja yläosalla on useita mahdollisia pareja. Koko kapselin ei myöskään tarvitse koostua neutraalin värisistä vaatteista, vaan jokainen valitsee värinsä ja tyylinsä makunsa mukaan. Mainio ja Suomeen hyvin sopiva on myös ajatus vuodenajan mukaan vaihtuvista kapseleista.

Etenkin, jos mieluisia vaatteita on paljon tai suorastaan liikaa, on järkevää rajoittaa kerralla käytössä ja esillä olevien vaatteiden määrää. Rajatusta valikoimasta on helpompi valita, ja silti kaikki suosikit tulevat käyttöön vuorollaan.

Minulla ei koskaan ole ollut sitä ongelmaa, että vaatteita olisi ollut liikaa ja vaatekaappi kaaoksessa. Päinvastoin minulla oli ennen nettikauppojen aikaa usein vaikeuksia löytää vaatteita, jotka täyttivät vaatimukseni. Olen tavoitellut hyvää laatua, monikäyttöisyyttä ja helppoa yhdisteltävyyttä niin, että joka tilanteeseen olisi varalla pukeva ja väreihini sopiva asu ilman, että elän yli varojeni. Huonot ostokset harmittavat – kenelläpä oikeastaan olisi varaa ostaa turhaa?

Värikoordinaatio on yleensä aiheuttanut eniten päänvaivaa. Esimerkiksi parin vuoden takainen, siniseen ja beigeen tukeutuva peruspuvustoni meni rikki, kun hankin mustakuvioisia neuleita ja niille mustia alaosia. Epäpukeva musta syö niin helposti vaatekaapista muut värit pois, että sen invaasiota täytyy vahtia koko ajan.

Tai sitten mustakin pitää vain hyväksyä. Kun kokosin elokuun lopulla syyskapselin väljästi Iinan oppien mukaan, sinne mahtuvat sekä mustat että siniset housut – enhän käytä niitä yhdessä.

Ajattelin ennen, että vaatteita pitäisi mieluiten voida käyttää kautta vuoden, jotta niiden hinta per käyttökerta ei nouse liian korkeaksi. Niinpä minulla on ollut jatkuvassa kierrossa melko paljon vaatteita, joista osa aina puolipitoisina. Jos käyttökapseli olisi pienempi, käyttäisin kutakin vaatetta nykyistä useammin, mutta välillä se pääsisi reserviin lepäämään.

Nyt jätin pois etenkin vaaleita ja vihreitä vaatteita, vaikka pidän niistä paljon. Tuumasin, että ne on sitten kiva ottaa käyttöön taas keväällä. Mutta tulikohan kapselistani liian askeettinen?

Näistä osista 25 vaatteen syyskapselini koostuu:

1. Alaosat: tummansiniset farkut, mustat housut paksua trikoota, beiget chinot, tummansininen puolihame paksua trikoota. Yhteensä 4.

2. Kangaspaidat: lyhythihainen ja pitkähihainen vaaleansininen paitapusero, ¾-hihainen ja ylisuuri valkoinen paita, tummansininen silkkipaitapusero, kukallinen hihaton silkkipaita. Yhteensä 6.

3. Trikoopaidat: valkoinen ja harmaa pitkähihainen t-paita, sini-valkoraidallinen lyhythihainen t-paita. Yhteensä 3.

4. Neuletunikat: Sini- ja vihreäsävyinen peuratunika, yhteensä 2.

5. Neuletakit: valkoinen ja harmaa lyhyt kasmirtakki, sini-valkoraidallinen puuvillaneule ja sammalenvihreä reikäneuletakki. Mekkojen kanssa käytettäväksi konjakinruskea neule. Yhteensä 5.

6. Jakut: sinipunainen tweedbleiseri, kuninkaansininen bukleejakku, tumma villaviitta. Yhteensä 3.

7. Mekot: tummansininen tekomokkamekko, ruskea peuramekko, yhteensä 2.

Lisäksi valkoisia aluspaitoja, mustat ja harmaat trikooleggingsit, sukkahousuja, sukkia ja muita alusvaatteita. Kenkinä vaaleat ja tummansiniset kävelykengät sekä ruskeat ja mustat nilkkurit. Takkeina lyhyt beige kevyttoppa (joka ei edelleenkään mahdu kiinni) ja vihreä ohut tikkitakki.

Jos leggingsit, kengät ja takit lasketaan mukaan kapseliin, osia kertyy 33. Se sattuu olemaan Project 333:ssa sallittu kapselipuvuston osien määrä. Smaggle-blogissa on esitelty Project 333 ja muitakin minimalismiin pyrkiviä vaatehaasteita, jotka ovat olleet suosittuja englanninkielisen maailman bloggareiden keskuudessa.

Jo nyt tiedän, ettei ensimmäinen kapselini täysin onnistunut. Etenkin uusi, alennusmyynnistä hankittu sammalenvihreä reikäneuletakki oli huono valinta. Halusin sen välttämättä mukaan, koska se näyttää hyvältä tangolla. Se ei kuitenkaan istu ylle kovin hyvin enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan. Taisi olla huti. Myöskään viime loppusyksyn suosikkiani, viittaa, en ole vielä heittänyt harteilleni. Olenkin yleensä käyttänyt sitä takin päällä, eikä viime viikolla vielä ollut tarpeeksi kylmä.

Oli hyvä idea ottaa syyskapseliin tweedtakki, jota olen käyttänyt aikaisemmin vain vähän ja joka sopii hyvin nimenomaan syksyyn. Olen pukenut sen tummansinisen silkkipaidan päälle useina alkusyksyn viileinä, mutta aurinkoisina aamuina. Otin kapseliin myös kerran käytetyn tekomokkamekon, koska halusin sille lisää käyttökertoja. Se näyttää ihan hyvältä neuleen kanssa, mutta valintatilanteessa peuramekko vie edelleen usein voiton.

Seuraavan kapselin kokoan joulukuun alussa. Farkut ja kasmirneuleet jatkavat kapselista toiseen, mutta talvikapseliin tulee varmasti vielä lisää neuleita. Mutta mitä jää pois? Kerron, kun tiedän.

Kapselielämä näyttänee vähitellen, mitä vaatteita ilman en osaa olla. Olen yllättävän monena aamuna napannut käyttöön reservilaatikkoon hylätyt vaaleat, kuviolliset farkut siitä huolimatta, että ne ovat vähän liian pienetkin. Tyylini taitaa olla romanttisempi kuin luulinkaan. Myös beige, lyhythihainen neule on ollut usein käytössä, vaikka ei kuulu kapseliin.

Mitä sinun syyskapseliisi kuuluu tai kuuluisi?

--

Päivän kuvat: Syyskapselini vaatetangolla. Mielelläni olisin esitellyt sen paperinukkearkin muodossa, mutta taitoni ja aikani eivät valitettavasti riittäneet siihen. Ehkä vielä joskus.