Albert Edelfelt - jo elinaikanaan tunnustettu taidemaalari

Albert Gustaf Aristides Edelfelt syntyi Porvoossa 1854. Hän kuoli sydänhalvaukseen 1910 Haikossa vain 51- vuotiaana.

Edelfelt oli taidemaalari, graafikko ja kuvittaja. Taidemaalarina hän on saanut arvostusta ja tunnustusta sekä elinaikanaan että myöhemmin. Jo kouluaikana hän opiskeli piirtämistä. Ensimmäisen taulunsa, Vanha mummo, hän asetti näytteille 18-vuotiaana.

Kattava näyttely Edelfeltin töistä, yli 200 teosta, on parhaillaan esillä Ateneumissa. Työt ovat olleet esillä ennen Helsinkiä Parisissa ja Gäteborgissa. Lehdistä luin, että ruuhka oli melkoinen näyttelyn alkuaikoina. Kun Ateneumin portaita nyt menee edelläni useampi ihminen, pelästyn jo, että ei kai tänne enää olisi tarvinnut etukäteen lippua ostaa. Ei tarvinnut ei. Salivalvoja tosin kertoo, että tunti ennen saapumistani on ollut vielä isot ruuhkat näyttelysaleissa. Ihmisiä on toki aika paljon nytkin, mutta teosten katselu onnistuu hyvin.

Edelfelt opiskeli taidetta Antwerpenissä, Pietarissa ja Pariisissa. Monia kieliä puhuvana ja matkustelevana hän oli kansainvälinen henkilö.

Antwerpenissä Edelfelt opiskeli historiallista maalausta. Siellä sai alkunsa tämä teos Kuningatar Blanka (1877). Teos pohjautuu Topeliuksen satuun ”Blankan ratsastaja", joka löytyy kirjasta Lukemisia lapsille.

Naturalistisiin maalauksiin kuuluvat muun muassa tutut teokset Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä (1887) ja Lapsen ruumissaatto ( 1879). Viime mainitun teoksen ansiosta hänet nimitettiin akateemikoksi. En ihmettele näiden teosten saamaa suosiota. Molemmissa välittyy katsojalle vahvana se tunne ja tunnelma, joka tilanteessa eittämättä on ollut. Vain mestari osaa vangita tunnelman kankaalle.

Samaa vahvaa tunnelman välittymistä on teoksessa Suru (1894).

Teos Kotimatkalla kirkosta (1902) myöskin puhuttelee minua.

Lauantai-ilta Hamarissa -teos (1885) henkii minusta pysähtynyttä, levollista lauantai-illan rauhaa. Valistin itseäni ja googletin, missä Hamari oikein on. No Porvoossa tietenkin.

Taiteilijan poika Erik lastenvaunuissa (1889)

Erik Edelfelt istumassa Kilon huvilan takan edustalla, ajoittamaton teos

Taiteilija avioitui vuonna 1888 vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa. Heidän ainut lapsensa, Erik, kuoli 21-vuotiaana keuhkotuberkulosiin Etelä-Ranskassa. Kirjailija Anna Kortelainen on kirjoittanut Erikin elämän pohjalta kirjan Tulirinta.

Näyttelijä Ida Aalbergin muotokuva (1903) on tavallisesti Kansallisteatterin lämpiössä. Siellä minä ja moni muu on voinut sitä jo aikaisemmin ihastella. Runolaulaja Larin Parasken muotokuva (1893) kertoo tekijänsä Karjala-harrastuksesta.

Taiteilijalla oli laaja ystävä- ja tuttavaverkosto. Hän maalasi esimerkiksi keisariperhettä. Hovi tilasi myös toisinnon maalauksesta Kuningatar Blanka. Edelfelt pystyikin vahvasti vaikuttamaan siihen, että Pariisin maailmannäyttelyssä 1900 Suomi sai oman osaston.

Edelfeltin huvila Haikkossa 1893

Haikon huvila kuutamossa 1880

Näköala Haikon huvilasta 1883

Edelfelt osti vuonna 1880 Porvoosta Haikon kartanon tilanhaltijan vanhan rakennuksen, jonne rakennutti ateljeen. Haikossa hän vietti 26 kesää. Paikka oli hänelle ilmeisen tärkeä ja rakas.

Pariisin Luxenbourgin puistossa 1887

Virginie 1883

Pariisissa Edelfelt vietti monia vuosia.  Väitetään, että pariisilainen Virginie, josta on tässäkin näyttelyssä useampi kuva, olisi ollut hänen rakastajattarensa ja että heillä olisi ollut jopa yhteisiä lapsia. Käsittääkseni mitään varmuutta edes Virginien henkilöllisyydestä ei ole. Anna Kortelainen on kirjoittanut hänestäkin kirjan Virginie!, jonka olen takavuosina lukenut, enkä tullut oikein hullua hurskaammaksi. Arvellaan myös, että Edelfeltillä oli ennen avioliittoa olleista suhteista kaksi lasta.

Mene tiedä! Rakkautta ja rakastajia niin nimihenkilöillä kuin tavallisilla tallaajilla lienee ollut maailman sivu. Mitäpä se meille sivullisille kuuluu.

Se, mikä meille, jos ei kuulu, niin ainakin näkyy Edelfeltin kohdalla, on hänen upea maalaustaiteensa. Edelfelt oli tuottelias taiteilija. Hänen töitään on luetteloitu yli 1100,  maalauksia ja luonnospiirroksia. On suuri ilo, että Ateneumiin on saatu näin kattava näyttely. Vielä sen ehtii nähdä 17.9. 23 asti. Kyllä kannattaa mennä, jos se vain on mahdollista!