Olipa mahtava spektaakkeli! Tämä englantilaisen J.R.R.Tolkienin kirjaan Taru sormusten herrasta pohjautuva samanniminen teatteriesitys Tampere-talossa.

Onhan siitä toki ollut paljon juttua jo ennakkoon. Sen teossa yhdistyivät Tampereen teatterin, Tampere-talon, Tampere Filharmonian, Sorin Sirkuksen, Teatteri Neon ja Akun tehtaan osaaminen. Tätä maailman ensi-iltaa on ollut työstämässä 250 ihmistä.

Ohjaaja, Tampereen teatterin johtaja, Mikko Kanninen on pääsyyllinen asiaan. Hänen päässään tämä suurtuotanto on ensin ruvennut elämään. Kanninen lienee sisäistänyt näkemyksen: Ajattele suuresti. Musiikin teokseen on säveltänyt Tuomas Kantelinen.

En ole mikään kirjan fani. Aikoinaan, ehkä yli 20 vuotta sitten kuuntelimme sen yhdessä silloin vähän yli kymmenvuotiaan Kuopuksen kanssa. Ennakkoon epäilinkin, että mahdanko pysyä esityksen juonessa mukana, kun muistikuvat kirjasta ovat hatarat. Suotta huolehdin. Pysyin juonessa tarkkaan mukana tai en, niin ilolla mukana kuljin.

Kyseessähän on fantasiasatu. Tarina alkaa Hobittien asuttamasta Konnusta. Ella Mettänen Frodona kuljettaa sormusta tuhottavaksi Moldoviin Tuomiovuorelle yrittäen samalla välttää sen päätymistä Klonkun, Risto Korhonen tai Moldovan hallitsijan Sauronin avustajien haltuun.

Heti ensimmäinen kohtaus on niin kauniisti toteutettu, että satuun pääsen uimaan heti. Kyseessä on Bilbo Reppulin (Eeva Hakulinen) 111. syntymäpäiväjuhla. Juhlapuheessaan hän samalla ilmoittaa, että lähtee matkalle ja antaa kaiken omaisuutensa ottopojalleen Frodo Reppulille. Sormus siirtyy samalla Frodolle.

Sormukseen kirjoitettu viesti, joka tuleen heittämisen jälkeen paljastuu, kertoo, että kyseessä on sormusten sormus, Valtasormus.

Frodolla ja Samilla on auttajia ja suojelijoita. Heillä on myös monenlaisia vastustajia, joiden toimesta he joutuvat tämän tästä hankaliin ja vaarallisiin tilanteisiin.

Risto Korhonen Klonkkuna saa täyden salin toilailuillaan useampaan otteeseen nauramaan. Klonkku onkin niin, etten sanoisi, herkullisesti toteutettu hahmo.

Esitys kestää neljä tuntia ja viisitoista minuuttia. Siinä on kaksi väliaikaa, joista ensimmäiselle on mahdollista tilata väliaikatarjoiluja. Tämän mahdollisuuden käytimme ystäväni kanssa hyväksemme. Söimme hyvän katkarapuleivän viinilasillisen kanssa. Tarjolla olisi ollut myös muun muassa upea näytelmän leivos, mutta arvelimme, että suolainen on tässä kohtaa päivää poikaa. Toinen väliaika onkin vain 15 minuuttia. Siinä ei nyt ehtisi edes vessaan jonottamassa käydä. Onhan siinä toki mahdollisuus vähän jaloitella.

Esityksiä oli elo-syyskuussa ja toinen jakso on joulu-tammikuussa. Olen antanut itselleni kertoa, että liput ovat kutakuinkin loppuun myytyjä/varattuja.

Minä sain tyyriinpuoleiselle lipulleni hyvin katetta. Jo pelkästään näytelmän ihana visuaalisuus, viimeistellyt puvustukset, lavasteiden upeus ja kekseliäisyys olivat vertaansa vailla! Näyttelijäsuoritukset olivat omaa luokkaansa eli todella hyviä. Musiikki oli, mitäpä muuta kuin nautittavaa. En olisi osannut mitään kaivata.

Summa summarum. Olen iloinen, että Kannisen idea kantoi maaliin ja olen kiitollinen niille monille ihmisille, jotka ovat edesauttaneet esityksen syntymistä.

Kiitos ja kumarrus kaikille!

Esityksen kuvat ovat Mikko Kariston/Tampereen teatteri/

Ps. Mahdolliset virheet esityksen tapahtumista kertoessani ovat ihan oman epätäydellisen pääni tuottamia.