Mitä iloa on talosta, tavarasta ja vauraudesta, jos rakas ihminen, tässä näytelmässä Niskavuoren nuoren Loviisa- emännän (Annuska Hannula) oma puoliso Juhani (Jussi-Pekka Parviainen) haikailee vain meijerska Malviinan ( Pia Piltz) syliin. Siksipä Niskavuoren nuori emäntä ymmärrettävästi rakkautta rukoilee. Hannula teki vereni pysäyttävän roolin puolitoistavuotta sitten Piaffina. Odotinkin Hannulalta nytkin vahvaa, nautittavaa roolityötä, enkä pety. Loviisa on vahvasti totta. Parviainen antaa hänelle voimakkaan vastavoiman ison talon määrätietoisena isäntänä.

Tähän Loviisan epätoivon hetkeen on kuitenkin vielä vähän aikaa, joten aloitanpa alusta.

Tampereen teatterin remontti on nyt siinä vaiheessa, että avausnäytelmän ensi-ilta on 17.9.25. Talo on ulkoa sama vanha, mitä nyt Suomen lippu liehuu ensi-illan merkiksi. Punaista mattoakin vielä oiotaan, kun olemme sisään menossa. Sisätiloissa siellä täällä herkkään hajunenääni tuoksuu hienoisesti tuore puu ja/tai maali.

Uusitusta teatterista laitan myöhemmin toisen, pienen postauksen.

Kun juhla on, saan kuoharilasin käteen. Kiitos paljon! Koska alaravintola ei ole vielä valmis, käytetään ravintola Kiven tiloja vielä noin vuoden ajan. No, mikäpä tässä on istuessa.

Hella Wuolijoen Niskavuorinäytelmät ovat ainakin jokaiselle meille varttuneemmalle tuttuja. Niskavuoren nuori emäntäkin on jo 1940-luvulta. Ohjaaja Mikkola sanoo sen olevan parhaita ellei paras näytelmä.  Vanhaa hapatusta kuitenkin? Ehei. Perhe- ja ihmissuhteissa näkyy usein samoja elementtejä vuosikymmenistä riippumatta. Vanhaa hapatusta en näin riemastuneena olisi katsellut.

Ohjaaja Antti Mikkola on tehnyt päivitetyn version Niskavuoren nuori emäntä- näytelmästä. Mikkolan ohjaukset ovat minusta aina laatutavaraa. Lavastussuunnittelija Teppo Järvinen (oikealla) ja valosuunnittelija Tiiti Hyttinen (vasemmalla) kertovat olevansa kuin naimisissa näytelmää tehdessään. Riitoja ei heidän liitossaan tosin kuulemma ole. No, sehän näkyy lopputuotoksessa. Erityisen mielenkiintoinen lavastus on lasitalo. Siellähän mähkitään, riidellään ja yritetään pitää huoli, että kukaan ei saa tietää mitään. Eipä kyläläisiltä voi elää salassa lasitalossa. Erilaiset äänet, esimerkiksi huohotukset, ja musiikki vahvistavat kohtauksien tunnelmaa.

Loviisa on naitu taloon paljolti rahojensa tähden. Alussa pariskunnan suhde näyttää hyvältä. Juhani on riiustellut Malviinaa ja saanut salatun lapsenkin hänen kanssaan. Kun Loviisa tapaa pariskunnan suutelemasta, ja saa tilanteen selville, on helvetti irti.

Kyseessä ei olisi Niskavuori-näytelmä, ellei siinä olisi vahvoja, jaloillaan tukevasti seisovia naisia. Arasta Loviisasta tulee vahva emäntä. Hänen silmilleen ei enää hypitä. Voi että, kun on ihana katsoa Loviisan sisuuntumista! Enää hän ei ole mikään kynnysmatto. Juhanin sisko Kustaava ( Katriina Lilienkampf) tosin pyytelee, ettei Loviisa olisi niin kova. Kustaava nuorena naisena tuntuu olevan hämillään talon tapahtumista, mikä ilmenee levottomuutena.

Juhanin toinen sisko Heta ( Eeva Hakulinen) on myös vahvoja naisia, ihan rasittavuuteen ja pelottavuuteen asti. Miten vankasti Hakulinen pysyykään roolihenkilönsä nahoissa! Hakulinen teki mahtavan roolin Niskavuoren Heta- näytelmässä joitakin vuosia sitten. Sitäkin muistelen lämmöllä.

Meijerska Malviinastakin löytyy lopulta sisua ja yritystä itse määrätä elämästään. Pia Piltz tuo loistavasti esiin Malviinan eri tunnetilat.

Ja miehet sitten? Juhani on yhteisössään ja politiikassa arvostettu henkilö, joka seurustelee herrasväen kanssa. Mutta naissuhteissaan? Vätys, etten sanoisi. (Tähän kanssani teatterissa ollut aviohenkilöni sanoo voimakkaan vastalauseen, mies kun on.)  Juhani todistelee näytelmässä vaimolleen, kuinka mies nyt vain on sellainen, että monta naista tarvitsee. Joopa joo. Olkoon vaan näytelmä vuosikymmenten takaa, mutta muutaman tuollaisen ukonretaleen tiedän nykypäivänäkin. Juhanin veljen Antin (Toni Harjajärvi) tahto on isoveljensä taskussa.

Niskavuorelaiset eivät tunteitaan peittele. Kun oikein kova paikka tulee, juostaan metsään lapsen tai haulikon kanssa. Takaisin onneksi tullaan. Näyttelijät osaavat ihailtavasti ilmentää kaikkia tunteita ja niiden sävyjä.

Ennakkoon odotin erityisesti Tuija Vuolteen mukana oloa. Hän onkin Niskavuoren vanhana emäntänä niin pehmoisen lämmin kuin vanha mummeli voi olla. Hän on jo vetäytynyt kiistojen ulkopuolelle. Ihana Tuija Vuolle! Elina Rintala tekee mainion, nauruhermoja kutittavan roolin Jusena, Malviinan äitinä.

Matti Hakulinen, Mari Turunen, Jukka Leisti ja Ville Mikkonen esittävät monia pienempiä rooleja. Heidän suorituksensa täydentävät upeasti upean kokonaisuuden.

Väliajalla ehdimme virkistäytyä muun muassa leivoksilla Kiven tilassa.

Että mitäkö tykkäsin? Turha kysellä, minähän kovasti tykkäsin! Voiko teatterinautinto enää tästä parantua? Ei. Muutkin yleisössä kuulostavat tykkäävän. Aplodit ovat runsaat ja pitkät, osaksi hurraahuudoilla säestettyinä. Niskavuoren ihmissuhteet saavat ainakin minut ajattelemaan. Meidän iloksemme näyttelijät tekevät vahvasti vaikuttavaa työtä.

Näytelmän kuvat Tampereen teatteri/Teppo Järvinen

Lippu Tampereen teatterilta