Johan on tungosta K50 messuilla Tampere-talossa!

Parkattuani auton kävelen kohti Tampere-taloa. Mihin noi ihmiset on menossa? Ei kai ne nyt kaikki Tampere-taloon mene?

Näin vain menevät ja suuri joukko muita. Jonot luikertelevat hitaasti eteisaulassa. Toisen reunan jono on erityisen hidas. Siitä arvaan, että siellä jaetaan ilmaisia kasseja. Ei sentään ämpäreitä.

Itse tulen paikkaan, jossa laitetaan pikkupikkutötteröön viskijäätelöä. Pakko minun on omaa vuoroani hetki odottaa, vaikka jäätelöstä en pidäkään. Kun kuitenkin ilmaiseksi saa. Tämähän on halvempaa kuin muinaisen Sulo Vilenin halvalla ostaminen.

Sanon minä, että jo on näyttelyn asettajia laidasta laitaan!

Moikkaan Turtolan kauppakeskuksessa Naisten karkkikaupan pitäjää, joka on tuonut vaatteitaan myyntiin. Vaatteita näyttää olevan parissa muussakin pisteessä. Seksivälineitä esittelevälle kaksi naista juuri tunnustaa käyttävänsä liukuvoidetta. He saavat runsaat kehut.

Teatteritarjontaa esitellään Hämeenlinnaa, Lahtea ja Poria myöten, Tamperetta unohtamatta. Kun messujen teema on ”Tiedän, mitä teet ensi kesänä” mukana on tietysti kesäteattereita ja runsaasti eri majoituspisteiden informointia. Miltä kuulostaisi lomailla vaikkapa Puumalassa tai Sulkavalla? Juttelen hetken Villa Sofiaa Inkoossa esittelevän, miellyttävästi esiintyvän miehen kanssa. Paikka näyttää kuvausten ja kuvien perusteellakin houkuttelevalta, eikä hintakaan paha ole. Vielä pitäisi se saada ”myytyä” aviohenkilöllekin.

Bussi-Mannisen tiskiltä kysyn oopperamatkoja. No, onhan niitä. Saan esitteen mukaan, vaikka tiedän toki, että netistä ne löytyvät. Fimlab- tiskin ohi kulkiessani huikkaan, että minun pitäisikin varata labra-aika. Saan ohjeen, että varaisin sen ajoissa, etenkään aamuaikoja ei välttämättä ole saatavilla. Tiedetään, tiedetään.

Tästä näytteilleasettajien luettelosta näet, miten monipuolista tarjonta on. On poliittisten puolueiden pöytiä ja joitakin eduskuntavaaliehdokkaitakin paikalla. Joka pisteessä on tarjolla karamelleja ja arvontalappuja. Vaikka jokaiseen karkkikoppaan en näppejäni työnnäkään, on makeita pussini pohjalla ihan kotitarpeiksi. Ilmeisesti mitään en ole lapuilla voittanut, koska kukaan ei ole perään soitellut.

Ohjelmalavalla on erilaisia esityksiä. Hetken katson ja kuuntelen Pirkanmaan Hyvinvointialueen esittelyä sähköisistä palveluista. Ai ai, iltapäivällä olisi ollut plastiikkakirurgin luento aiheesta Terveet ja kauniit rinnat. Epäilemättä se tapahtuu kirurgin veitsen avulla. Sen nyt sitten missasin.

Kävijöissä näyttää olevan joku pyörätuolilla etenevä, rollaattorilla kulkeva ja jopa kyynärsauvoja käyttävä. Myötätuntoisena ajattelen, että ei heillä varmaankaan ole helppoa täällä liikkua. Tulipa sekin tungoksessa mieleeni, että täältä voisi helposti saada suosiossa olevan noro-viruksen. Ilmeisesti en saanut. Kai se olisi jo merkkinsä näytttänyt.

Mitä nyt sitten sain itselleni messuilta? Jos minulla olisi ollut joku asia, jota nimenomaan sieltä hain, niin monipuolisesta tarjonnasta johtuen olisin voinut sen saadakin. Nyt lähdin vain uteliaisuuttani katsomaan, mitä siellä mahtaa olla. Haahuilin siellä toista tuntia, kunnes totesin, että kiitti, mulle riitti.

Saamapuolelle voin lisätä karkkien lisäksi 30 kpl B12 vitamiinia, laastaripaketin, heijastimen ja kolme kuulakärkikynää. Niitäkin olisi ollut enemmän tarjolla. Ja joo. Käsieni puristusvoima oli mittausten mukaan parasta A-ryhmää ikäryhmässäni. Se oli varmaankin minulle paras anti!