"Kaupunki on minun, minun, minun! Koko kaupunki on minun!" Näin loihe lausumaan Tampereen Hämeensillan Kauppias- patsas

Kävelen tänään Tampereella aurinkoisella Hämeensillalla. Yhtäkkiä kuulen selvää puhetta, vaikka lähellä ei puhujaa näy. Luulen jo viimeisenkin järjen rippeeni lähteneen huitsin nevadaan. Sitten muistan lukeneeni, että kyse on nykymusiikin festivaali Tampere Biennalen Hämeensillan laulavat veistokset- ääniteoksesta. Tosin muistelen, että projekti alkaa vasta huomenna 10.4.24. Biennale kestää 10.-14.4.

En moiti, jos Hämeensillan Wäinö Aaltosen Pirkkalaispatsaat ovat ottaneet etuottoa puhumisessaan. Ovathan ne olleet hipihiljaa jo vuodesta 1929. Silloin tällöin ne ovat onneksi saaneet pelipaidat ylleen. Pientä vaihtelua.

Jokainen patsaista on nyt saanut pienen, muodikkaan laukun olalleen, jossa on bluetooth-kaiuttimet ja äänilähde. Pronssinen Kauppiaspatsas kehottaa muun muassa kokeilemaan suoran käden varassa roikkuvaa oravannahkaa kauan, kuten hän. Ei ole helppoa. Jos vain jostain saisin oravannahan niin heti kokeilisin.

Eränkävijä ei minun ollessani hänen kohdallaan juttele mitään. Pitäneekö tuumaustaukoa? Patsaat juttelevat ja laulavat kolme kertaa tunnissa 5-7 minuuttia kerrallaan ympäri vuorokauden.

”Laineiden pauhut, aaltojen laulut..."kuulen Veronkantajan Tammerkoski-humpan kadun yli. Ääni ei kyllä varmaankaan ylitä 2 desibeliä, mikä on niille laitettu äänen voimakkuus. Hyvin patsas pysyy sävelessä, vaikka ikää on melkein sata vuotta.

Veronkantajan kanssa sillan samalla puolella on Suomen neito. Hän juttelee ja laulaa hyvin naisellisella äänellä.

Ääniteos on toteutettu Tampere Biannalen taiteellisen johtajan Minna Leinosen ideasta ja hänen säveltämänsä musiikein. Äänisuunnittelun on tehnyt muusikko Jussi Suonikko. Tekstit ovat pirkanmaalaisten kirjailijoiden ja ne on julkaistu Koskessa virtaa mustetta – kokoelmateoksessa. Jokaisella patsaalla on oma lukijansa.

Patsaita kuuntelemassa näen vain hymyileviä kasvoja. Idea ja toteutus on minusta tosi hauska, etten sanoisi superhauska! Tosin radio-ohjelmaan on ainakin yksi närkästynyt kuuntelija laittanut viestiä äänimölyn lisäämisestä. Luulenpa, että hän ei ole käynyt paikan päällä. Joka tapauksessa ehdotan hänelle pipon löystyttämistä. Pipon voi jopa ottaa kokonaan päästä näin aurinkoisella ilmalla. Jo helpottaa!

Sinänsä erilaiset näkemykset sopivat hyvin, kun on näistä kauppaneuvos Rafael Haarlan lahjoittamista patsaista kyse. Jopa Haarla itse oli tiettävästi vähän pettynyt toteutukseen. Myöhemmin esimerkiksi on tasa-arvon nimissä kritisoitu sitä, että Suomen neito edustaa vain naiskauneutta, kun mieshenkilöt eri ammatteja. No joo. Sanoisinpa vain, että aika aikaasa kutakin.

Eteenpäin on elävän mieli. En siis ehdi jäädä kuuntelemaan patsaiden juttuja esimerkiksi menneisyydestä, niin hauskaa kuin se olisikin. Jos sinä pystyt, niin mene sillalle ajan kanssa. Saattaapi olla, että löydän itsenikin vielä sieltä esimerkiksi Suomen neidon juurelta