Ajelen kaikessa rauhassa salitunnille Konttiin.
Puhelin soi. Koska olen autossa, en näe, kuka soittaa.
” Kotihoidosta XXX XXX.”
En kiinnitä huomiota siihen, minkä nimen hän sanoo, enkä sitä siis muista.
”Mitenkä teillä menee? Miten pärjäätte? Tarvitsisitteko jotain apua? Asiointiapua? Siivousta?”
Hölmistyneenä, osin huvittuneena, vastailen yksitellen esitettyihin kysymyksiin, jotka seuraavat vastauksiani. Hyvin pärjäilen. Viisi vuotta nuoremman mieheni kanssa selviämme hyvin, ei ole ongelmia. Toistaiseksi emme tarvitse mitään apua. Tässä salille olen juuri menossa.
” Kiitos ja näkemiin.”
Vasta myöhemmin rupean miettimään, että mistä ja miksi tämmöinen soitto tuli. Kaupungin kotihoito ei missään tapauksessa tällaisia soittoja tee. Sen nyt tiedän. Miten olenkin Hämeessä hämäläistynyt niin, että en hoksannut kysyä, mistä tässä nyt on kyse ja kuka on soittaja! Jälleen kerran kilttinä tyttönä vastaan epäröimättä kaikkeen, mitä soittaja keksii kysyä.
Yritän soittaa iltapäivällä numeroon, josta soitto tuli. Numero on varattu. Seuraavana päivänä puhelimeen ei vastata.
Etsin fonectasta numeroa, vaikka epäilen, että ei se siellä ole. Väärässä olen. Numero on naispuoliselle henkilöllle, jonka nimissä on yksityinen kotihoitopalvelu Jyväskylässä. Tosin nettisivuilla firmaan on eri numero. Firma tekee töitä vain Keski-Suomessa.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kuusi_8_0.jpg?itok=m7Ymc3jP)
Ystävät ja kylänmiehet varoittelevat, että se voi olla jotain huijausta. Voi olla, mutta mitä ja miten henkilö yrittää huijata? Eipä henkilö rahaa tai tilitietojani pyydellyt. Silti mietin, että miksi ihmeessä en sanonut kotona olevan esimerkiksi kaksi rotevaa korstoa. Tai kertonut, että tässä nyt salille olen menossa 30 kg hiekkasäkkejä kanniskelemaan. Niin kuin muun muassa olinkin. Ihan vain siltä varten, että jos tyyppi ajattelisi tulla varkaisiin tai ovelle kotipalveluitaan väkisin tyrkyttämään. Että kyllä vastusta löytyy!
Sitäkin mietin, että mistä hän keksi juuri minulle soitella? Puhelinnumeroni ja osoitteeni on toki vapaasti saatavissa. Ikääni en nyt ole missään julkisesti jakanut, vaikka sitä en peittelekään. Sitä paitsi, onko olettama, että jo alle 80-vuotias on mitä todennäköisemmin avun tarpeessa? No joo. Voi varmaan olla. Voi olla olematta.
Kaikista eniten ihmettelen sitä, että miksi Keski-Suomen kotihoidosta soitellaan Pirkanmaalle? Siis jos soitellaan. Tietysti voi olla, että he ajattelevat laajentaa tänne ja siksi selvittelevät tarvetta. Aika outo tapa, jos näin on. Sitä paitsi, kun nyt asiaan netissä perehdyin, Tampereellakin on monta yksityistä kotihoitofirmaa. Harva niistä tosin kertoo netissä hinnoistaan. Yksi ainut kertoo, että tuntitaksa on noin 50 euroa ja pienin aika on 1,5 tuntia. Kaipasin myös tietoa siitä, millaisia palveluita firmasta on saatavissa ja millä koulutuksella.
No joo. Tuo viime mainittu, Tampereen yksityiset kotihoitopalvelut, oli sivutuotetta puhelun herättämänä. Tulipahan sitäkin vähän selvitettyä.
Jaa, jaa! Saattaa olla, että vielä yritän soittaa, jahka arki koittaa, tähän hoitoavun tarvetta kyselevään numeroon. Ja soitankin. Ei tää nyt ihan selvitetyltä vaikuta.
Mahtaneeko selvitäkään?
Seuraavan kerran, jos vastaavia yksityiselämäni tietoja tuntematon puhelimessa kyselee, vastaan Mitähän se meille molemmille kuuluu?
Enää ei siis kannata soitella.
