Kymmenen vuotta sitten ET-lehden toimituspäällikkö otti yhteyttä. Hän kysyi, haluaisinko liittyä lukijabloggaajien porukkaan lehden nettisivuille. Tässä sitä on hujahtanut aika lailla melkein päivälleen 10 vuotta. Huvittavaa on, että muistan hyvin, että juuri silloin olin lähdössä Brysseliin tyttären perheen luo. Ja kuinka ollakaan. Parin viikon päästä taas minun pitäisi olla Brysselissä.
Sitä ennen olin eläkkeelle jäätyäni kirjoittajaopinnoissa Jyväskylän yliopistossa. Siellä yksi opiskelukaverini yllytti minut bloggaajaksi. Perustin blogin kolmattaikaa@ blogspot.com. Siellä postauksia on edelleen nähtävissä.
ET-lehdessä bloggasin ensin nimellä Etämummeli. Ensimmäinen postauksenikin koskivat isoäitiyttä matkan taakse. Anjakaarinana olen blokannut jo vuosia ja minun uuden bloginikin löytää osoitteella anjakaarina.com.
ET-lehden blogialusta on viime vuosina toiminut vähän puutteellisesti ja sen toiminnan loppuminen on ollut tiedossa. Olen kuumeisesti miettinyt, mihin siirryn. Ratkaisu on tuntunut vaikealta, ikään kuin olisi isommastakin jutusta kyse. Kun nyt on melkein ajolähtö, siirto oli tehtävä.
Kiitokset ET-lehdelle ja etenkin kaikille blogini lukijoille näistä vuosista! Hyvää ja mielenkiintoista jatkoa elämäänne!
Toivotan teidät tervetulleiksi seuraamaan blogiani osoitteessa anjakaarina.com.

/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/dsc05033.jpg?itok=ZooBy9wT)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/dsc05148.jpg?itok=8ua115rR)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/dsc04957.jpg?itok=u60XkPP1)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img_3395.jpg?itok=4dVfQLan)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/dsc04901.jpg?itok=SgM6j64Z)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kal1_0.jpg?itok=4QlXCLJL)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kalenteri4.jpg?itok=ANoYvs8u)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kal4.jpg?itok=8daH3cXg)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/img_3435.jpg?itok=hyotLybJ)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kal3.jpg?itok=f99m9CPM)
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kal2_0.jpg?itok=glT2DeQ6)
Tyttärelläni ona aivan samanvärinen kissa-ikä-neito 16 v. Nenänpääkin on vaalea. Hän on erityisen kova metsästämään, asuvat maalla. Kun perheeseen syntyi esikoinen 15 vuotta sitten, kisu katosi moneksi kuukaudeksi, mutta ilmaantui terveenä, joskin laihtuneena yllätäin kotiovelle :) Vaikka ikää jo onkin, on hän vielä pirtea ja nuorekas. Luonne on kuitenkin ollut aina hiukan etäinen ja oikukas.
Ihmeellisiä reissuja ilmeisesti kissoilla saattaa olla! Tyttären perheesi oli onnekas, kun kissa palasi terveenä kotiin. Vauvan tulo perheeseen ei tainnut olla kissaneidille aluksi mieluista. Hyvin on näköjään sitten viihtynyt.
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Oi, kissahan on kuin meidän Helmi !
Pienen kääpiön tarina on ongelmia täynnä. Sen emo, Miina synnytti pentuenn vaatehuoneesemme. Iso-Iita oli esikoinen, veli Proffa keskimmäinen ja hiiren kokoinen Helmi pahnan pohjimmainen.
Synnytys oli vaikea, Miinan ensimmäinen. Iita oli valtavan kokoinen, autoin Miinaa vetämällä pentua hellävaraisesti ulos. Proffa luiskahti maailmaan kuin itsestään. En ensinkään uskonut, että vielä kolmaskin pentu olisi tulossa. Miina kuitenkin ponnisteli ja viimein pesään apuni jälkeen ilmestyi tämä hiirulainen. Se tuli etutassut edellä, Miina oli jo hyvin väsynyt ja jouduin vetämään pientä minuutin, pari, ennen kuin se putkahti peitolle. Se tuntui alkuun elottomalta. Hieroin pientä rintakehää etusormellani ja kohta pentu pärskähti hennosti ja alkoi liikkua.
Hoidin sitä kuin ihmiskeskosta konsanaan. Alkuun neljä kertaa vuorokaudessa istuin vahtimassa, että kääpiö sai ruokaa. Sittemmin ruokatunnit harvenivat, pikkuinen alkoi kasvaa ja pitää puoliaan. Kuukauden toimin apulaisena, sitten pieni pärjäsi jo itse.
Nyt Helmi on jo 11 vuotias. Edelleen se ontuu toista etutassuaan. Hyvä hiirikissa se on, talon paras. Himskatti, 19 vee asustaa vain sisällä, Killi, leijonan värinen uros saalistaa jonkun verran. Mimi, hienohelma syö vain mamman antamaa ruokaa.
Hyvin pärjäämme eläintemme kanssa, kolme koiraa kuuluu myös perheeseemme. Kaikilla on hyvät välit keskenään kuten myös meillä ihmisillä.
Onnellista yhdessä oloa teille sinne kauas.
Voi miten hauskoja nimiä kissoillanne on ! Kun teillä on noin monta kissaa ja koiraa, on varmaan mielenkiintoista seurata, miten erilaisia he ovat luonteeltaan. Kokemuksesi kätilönä ja "vauvan "hoitajana on varmaan ollut sinulle mieleen jäävä. Kiitokset onnellisen yhdessä olon toivotuksista! Samaa toivon teille sinne, niin ihmisille, kuin kissoille ja koirille!
Anja Pohjanvirta-Hietanen