No juu. Kesäistä ja kesäistä. Asteita noin 10 ja pilvistä. Kesäkuu kuitenkin.

1.  Menomatka mökille

Kysyn kohteliaasti jo ainakin myöhempää keski-ikää elävältä Lydialta (tutuille välillä myös Lyyti) että, vietkös minut mökille turvallisesti? Heti hän lupaa, kun nätisti kysyn ja kun vain haen hänelle ensin menovettä.

Taisi olla viimeksi viime vuoden elokuu, kun yksin ajelin mökille Teiskon kautta. Kun mies on mukana, hän ajaa Kurun kautta. Nyt miehelle tuli työkeikka ja tässä sitä nyt köröttelen. Olo on suorastaan vapautuneen lomamainen!

Vakituinen kahvi- ja munkkipaikka minulla on ollut Ruoveden Seolla. Tuoreita munkkeja. Nam. Kirjoitin postauksen tästä kahvilasta 25.8.2019. Voit lukea sen klikkaamalla alla olevaa linkkiä.

https://www.etlehti.fi/blogit/anjakaarina/ruhalan-seo-hyvanmielen-taukop...

Kas vain. Kahvila näyttää erilaiselta. Terassin kaide on poissa. Ikkunoissa näyttää olevan uusi kappa. Ja mitä? Ikkunassa lukee, että Ruhalantupa.

Sisällä kahvilassa on kuitenkin tuttu myyjä. Kysyn, onko kahvilan omistaja vaihtunut. Ostin tämän viime syyskuussa Seijalta, sanoo hän. Niin siis loppui yli 40-vuotinen perheyrittäjyys.

Juon ne munkkikahvit terassilla, kuten aina. Itse asiassa ei tekisi kahvia edes mieli. Mutta rutiineista pitää pitää kiinni. Ne ne ihmisen tiellä pitävät. Kahvi ja munkki maksaa nyt 3,90 euroa. Aamupalatarjoilua näyttäisi myös olevan nykyään, 8,90 euroa. Mitä siihen sisältyy, en tiedä. Ennen paikassa oli lounasruokailu.

2.  Mökkielämää

Saksasta lomalla oleva siskoni, hänen miehensä, tyttärensä ja tämän kolme poikaa, tulevat mökille iltapäiväkahville ja saunomaan vanhimman siskoni lesken kanssa.

Ensin kohotamme maljat 70-vuotta juuri täyttäneelle siskon miehelle. Syömme mustikkapiirakkaa, korvapuusteja ja Virtain S-marketista matkalla ostamaani Riitan herkun kinuskikakkua. Saa nähdä, saammeko ensi talvena mustikkapiirakkaa lainkaan. Halla näyttää vieneen mustikan kukat. Voihan vehviläinen!

Iltapäivä ja ilta kuluu rattoisasti. Me kolme naista ja kaksi pojista (kaksivuotias ei halua saunaan) saunomme ja käymme järvessä useasti, joko kastautumassa tai ihan uimassa. Vesi on 14 astetta. Saunassa neuvottelemme viisivuotiaan kanssa mahdollisuudesta heittää jopa löylyä. Saamme hänet välillä siirtymään alimmalle lauteelle. Miehet, kaksi kappaletta, saunovat omassa rauhassaan.

Saunan jälkeen on takassa makkaran paistoa. Suosikiksi tulee aurajuustogrillimakkara.

Kiva päivä! Kiva ilta! Niin kivaa on, että yhtään kuvaakaan ei tule otettua.

Seuraavana päivänä aamu-uinnin (vesi 12 astetta) ja aamupalan jälkeen sauvailen Veitsilammentiellä. En näe joutsenia, mutta tiedän niiden jälleen näillä järvillä majailevan. Huomaan, että uusia hirvenampumislavoja on tullut tien viereen. Pysykää hirvet poissa minun tieltäni!

Karhun maisemissa olosta tai poissaolosta en tiedä enää mitään, kun pikkukauppa Virtain puolella loppui. Pasi-kauppias aina tiesi, oliko karhua nähty. Vuosikymmeniä sitten sain Kuopuksen tekemän karhun pelottimen. Se ei vaan koskaan satu olemaan kaulassa lenkkeillessä.

Tunnin sauvailun jälkeen on niin hiki, että järvi taas kutsuu.

3.  Matka mökiltä kotiin

Pysähdyn Teiskossa Aunessillan parkkipaikalle. Yleensä olen sitä vain vieressä olevaa uudempaa Kaitaveden siltaa ajaessani vilkuillut. Valmennuskeskus Kontin reenikaverini Ulla-Maija kehotti, että pysähdyppä siinä joskus, siinä on kaunis maisema. Ja minähän pysähdyn. Nyt.

Aunessillan toki muistan ajalta, jolloin sen yli oli vielä ajoneuvoliikennettä, vuoteen 1983 asti. Alamäessä mahan pohjasta otti kivan ihanasti. Nyt sillan yli on vain kevyen liikenteen reitti. Graniittinen Aunessilta on nykyään museosilta. Sillan kiviholvi on Suomen suurin, valistan itseäni netistä.

Aunessilta ylittää Paarlahden sisämaavuonon. Sillan suunnittelijana oli arkkitehti Georg Schreck. Siltaa ruvettiin rakentamaan vuonna 1898. Urakoitsija Malmlundin pyytämä urakkahinta riitti vain osaksi sillan rakentamiseen. Lisärahaa ei kunnalta herunut, toisin kuin ilmeisesti nykyään. Silta saatiin kuitenkin valmiiksi. Tosin prosessissa Malmlundin kahdelta takuumieheltä kerrotaann menneen talo alta.

Silta on kaunis, kuten sen ympäristökin. Kiinnostava on sillan rakentamiseen liittyvä tarinakin.

Kuka vielä sanoo, etteikö tutun, satoja kertoja ajetun reitin varrelta löytyisi ennen käymättömiä kohteita? En minä ainakaan.