
Tampereen teatterin peruskorjaus kesti 1,5 vuotta. Pitempi oli siis aika kuin ihmislapsen syntymän odotus. Kun on 110-vuotias, ei kaikki uusiinnu ihan hetkessä. Asiaa ei ilmeisesti nopeuttanut, vaikka edellinen peruskorjaus oli 1980-luvulla. Pääsen ihastelemaan taloa Niskavuoren nuori emäntä- ensi-iltaesityksen yhteydessä. Teatteriesityksestä teinkin jo postauksen, jonka voit lukea klikkaamalla tästä
Pääovesta sisään tultuani kiinnitän huomiota uusittuun tilaan omatoiminaulakoille. Uutta on valoisuutta tuova iso ikkuna. Takeille on pyöreä teline. Saapa nähdä, onko uusi systeemi parempi kuin entinen, vai olemmeko enemmän sumpussa. Nyt Niskavuoren nuoren emännän esitykseen tullessani palttoota en tarvinnut. Testaus jää siis myöhemmälle.
Ala-aula näyttää lattioineen kovin samalta kuin ennen.
Pääkatsomon tuolit ovat kaunista punaista. Väittäisin jopa, että ne ovat samaa sävyä kuin aikaisemmin, mutta ne, jotka jotain tietävät, sanovat, että sävy on vähän vaaleampi. Kokolattiamatto on saman värinen, ainakin minun silmääni. Kaunis joka tapauksessa. Väri on sopusoinnussa vaaleanvihreiden seinien kanssa.
Olen antanut itselleni kertoa, että penkkirivien välit ovat nyt väljemmät. Todella hyvä juttu, koska ainakin takapermannolla jaloilla on ollut tukala tila. Paikkoja on 466. Sitä en tiedä, kuinka monta paikkaa on vähentynyt rivien väljentämisessä.
Katsomon ulkopuolella seinustalla on kauniita tuoleja.
Takapermannon takana syvennyksessä on kaksi vessaa. Väittäisin, että niitä ei aikaisemmin ole ollut, mutta valalle en siitä mene. Toimivia nyt olivat. Testasin. Vessojen edessä on kaunis sohva, ehkä odottelijoita varten.
Parvekkeellakin kauneus jatkuu. Yritän tiirata vastapäisellä seinällä olevia teatteritaiteen suurten nimien reliefieitä, mutta kaikenlaiset katossa olevat vehkeet estävät kunnon näkyvyyden. Ne ovat varmasti erittäin tarpeellisia, ainakin tarpeellisempia kuin relifieiden katselu.
Ylälämpiö on maalattu ja kullattu. Ennen esitystä siellä jo nautiskellaan. Niskavuoren nuoren emännän väliajalla siellä on niin perusteellisen paljon ihmisiä, että ihan sekaan meinaa tämmöinenkin ihminen hukkua. Tilan ihastelukin jää silloin niukaksi.
Alalämpiön virkaa hoitaa toistaiseksi, kuulemma vielä noin vuoden, entinen ravintola Kiven tila. Sielläkin kauniit ikkunat on päästetty valoa tilaan tuomaan.
Uusista sisäänkäynneistä en mitään tiedä. Lippumyymälä Aplodin kautta pitäisi päästä hissillä katsomoon. Vasta tekeillä oleva lisärakennus tuo vielä paljon uutta, etenkin näyttelijöille. Lisätietoa tulevista uudistuksista löytyy ainakin Raili Rothin jutusta Aamulehdessä (17.9. 25).
Parasta kuitenkin on, jos pääsee itse paikalle katsomaan. Tampereen teatterilla on mielenkiintoisia/hyviä/loistavia esityksiä, tänä syksynäkin.
Kyllä niitä viestejä kaikille tulee tasapuolisesti, mutta monet eivät tiedä saavansa niitä, koska Facebook ohjaa ne enimmäkseen automaattisesti eri postilaatikkoon.
Ihan en usko tuohon kaikille ja tasapuolisesti. Jos Facebokin päivittäisiä käyttäjiä on Suomessa noin kaksi miljoonaa ja maailmanlaajuisesti noin puolitoistamiljoonaa, se vaatisi julmetun hämärämiesten joukon. Poliisin mukaan niitä lähetellään myös muihin maihin. Uskon tässä lähettelyssä enemmänkin satunnaistamiseen. Poliisihan on kertonut, että nämä huijarit seuraavat nettiliikennettä ja lähestyvät sitten niitä, jotka elämäntilaneensa takia ovat alttiina tarttumaan syöttiin. Senkin uskon olevan totta, ainakin osaksi. Poliisit lienevät hieman enemmän kuin minä selvillä ilmiöstä, siihenkin uskon. Nyt lähden tarkemmin katsomaan Facesta, kuka ulkomaalainen herra tahtoo kaverikseni. Ei ollut upseeri, eikä univormua. Uudenlaiset huijarit? Tämähäm mielenkiintoista!
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Itse kirjoittelin uteliaisuudesta kolmisen vuotta sitten yhden tällaisen auervaaran kanssa. En katsonut olevani millään tavalla vaarassa sortua rahalähetyksiin, sillä talous oli niin kireällä että soi. Parin viikon kirjoittelun jälkeen tuli ensimmäinen rahapyyntö; hän oli ostanut tyttärelleen lahjaksi PlayStationin ja kertonut sen olevan minulta. Enhän siis haluaisi pahoittaa lapsen mieltä ja tehdä hänestä valehtelijaa. En lähettänyt rahaa ja kirjoittelu jatkui siitä huolimatta. Hän lähetteli yksisarvisen kuvia ja toinen toistaan imelämpiä rakkauslauluja ja minä mietin että ihanko oikeasti joku aikuinen mies kuvittelee tämän uppoavan yhteenkään naiseen. Seuraavaksi oli vuorossa uskomaton tarina miljoonasopimuksesta kiinalaisen yrityksen kanssa, mutta sopimuksen vahvistamiseksi hänen piti matkustaa Afrikkaan, mutta sen jälkeen hän tulisi luokseni, menisimme naimisiin ja asuisimme missä ikinä haluaisin. Afrikassa hän sairastui lavantautiin ja koleraan, eikä sairaala suostunut hoitamaan häntä, koska pankissa oli jokin sekaannusta eikä hän saanut sieltä rahaa. Niinpä minun olisi pitänyt lähettää rahaa ja pelastaa miehen henki. Ihan tosi, miten KUKAAN voi uskoa tuollaista tarinaa? Yhteenkään tarkentavaan kysymykseen en saanut vastausta sen kuukauden aikana, jonka hän (tai he, kirjoitustyylin vaihtelusta päätellen kirjoitin ainakin kahden eri henkilön kanssa) minulle kirjoitti. Lopulta kirjoittelumme loppui hänen vannoessa rakkauttaan, vaikka kuolema hänet korjaisikin pois julman rakastetun pihdatessa rahojaan.
Olipa sinulla mielenkiintoinen kirjoittelukaveri! Sait varmaan hyvät naurut! Kovin tökerösti ja nopealla tempolla hän yritti rahaa saada. Mitä olen lukenut lehdistä muutamasta onnistuneesta vedätyksestä, niin niissä näytti olleen taidokkaampaa rahojen kalastelua. Ihmettelysi siitä, miten kukaan voi uskoa moista, on silti vallan oikeutettu. Oma ajatukseni on, että tarvitaan todella otollinen hetki. Ainakin yksi huijattu on kertonut, että oli juuri eronnut ja siksi alamaissa. Etenkin hylätyksi tuleminen voi olla niin kova itsetunnon isku, että jonkun erityishuomio, olkoonkin vaikka epäuskottavaa, voi toimia balsamina haavoille. Siinä sitten saattaa pikku hiljaa ajautua tekemään itselle vahingollisia asioita ja ainakin jollakin tasolla uskomaan rakkauden vakuutteluja. Jos ihmisen elämä on riittävän hyvää ja ihmissuhteiden osalta tyydyttävää, ei hän minunkaan mielestäni lankea tällaisiin koukkuihin.
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Aloin saada kaveripyyntöjä äitini perunkirjoituksen jälkeen lähes välittömästi. Niitä tuli miehiltä ympäri maailmaa. Jos en vastannut, ne odottivat viikon ajan, kunnes tuli pyyntö taas uudella kuvalla. Pyyntöjä oli Yhdysvaltalaisen puolustusvoimien kenraalin ja Afganistanissa rauhanturvatehtävissä toimivan kuvalla. Yhteen jopa vastasin, mutta kirjoittelumme kesti vain reilun viikon, kunnes hän mokasi ja lähetti minulle yleisesti huijauksissa käytettävän miehen kuvan. Useissa kuvissa oli mies ja pieni tyttö. Yksi pyyntö tuli erään miljonäärin kuvalla. Mutta kas, sitten tuli pyyntö lähipiirin naishenkilön profiilikuvalla. Silloin alkoi jo haiskahtaa siltä, että kaveripyyntöjen lähettäjä on ollut yksi ja sama henkilö ja kenties lähipiiristä. Itse en ollut äitini kuolemasta kertonut, mutta tieto oli jotakin kautta kulkeutunut ihmisille, jotka yrittivät hyödyntää tilaisuutta. Valitettavasti vastasin myös toiseen kaveripyyntöön ja huomasin tehneeni siinä virheen, sillä henkilö oli suomalainen ja oli kirjoittanut fb-seinälleni tekstin " nyt sait uuden ystävän". Kohta sain tietää, että sähköpostiini oli kaapattu ja sillä oli lähetetty kaveripyyntöjä ja törkeitä viestejä ympäriinsä. Tein rikosilmoituksen. Asiasta jäi minulle ikävä epäilys. Sain myös sen jälkeen kaveripyyntöjä jopa "saudiprinssin" kuvalla, osa oli uhkaavia. En kuitenkaan vastannut niihin, enkä vastaa tulevaisuudessakaan. Sähköpostin salasanan vaihtamisella sain estettyä viestien lähettämisen nimissäni.