
Mitä iloa on talosta, tavarasta ja vauraudesta, jos rakas ihminen, tässä näytelmässä Niskavuoren nuoren Loviisa- emännän (Annuska Hannula) oma puoliso Juhani (Jussi-Pekka Parviainen) haikailee vain meijerska Malviinan ( Pia Piltz) syliin. Siksipä Niskavuoren nuori emäntä ymmärrettävästi rakkautta rukoilee. Hannula teki vereni pysäyttävän roolin puolitoistavuotta sitten Piaffina. Odotinkin Hannulalta nytkin vahvaa, nautittavaa roolityötä, enkä pety. Parviainen antaa hänelle vahvan vastavoiman.
Tähän Loviisan epätoivon hetkeen on kuitenkin vielä vähän aikaa, joten aloitanpa alusta.
Tampereen teatterin remontti on nyt siinä vaiheessa, että avausnäytelmän ensi-ilta on 17.9.25. Talo on ulkoa sama vanha, mitä nyt Suomen lippu liehuu ensi-illan merkiksi. Punaista mattoakin vielä oiotaan, kun olemme sisään menossa. Sisätiloissa siellä täällä herkkään hajunenääni tuoksuu hienoisesti tuore puu ja/tai maali.
Uusitusta teatterista laitan myöhemmin toisen, pienen postauksen.
Kun juhla on, saan kuoharilasin käteen. Kiitos paljon! Koska alaravintola ei ole vielä valmis, käytetään ravintola Kiven tiloja vielä noin vuoden ajan. No, mikäpä tässä on istuessa.
Hella Wuolijoen Niskavuorinäytelmät ovat ainakin jokaiselle meille varttuneemmalle tuttuja. Niskavuoren nuori emäntäkin on jo 1940-luvulta. Ohjaaja Mikkola sanoo sen olevan parhaita ellei paras näytelmä. Vanhaa hapatusta kuitenkin? Ehei. Perhe- ja ihmissuhteissa näkyy usein samoja elementtejä vuosikymmenistä riippumatta. Vanhaa hapatusta en näin riemastuneena olisi katsellut.
Ohjaaja Antti Mikkola on tehnyt päivitetyn version Niskavuoren nuori emäntä- näytelmästä. Mikkolan ohjaukset ovat minusta aina laatutavaraa. Lavastussuunnittelija Teppo Järvinen (oikealla) ja valosuunnittelija Tiiti Hyttinen (vasemmalla) kertovat olevansa kuin naimisissa näytelmää tehdessään. Riitoja ei heidän liitossaan tosin ole. No, sehän näkyy lopputuotoksessa. Erityisen mielenkiintoinen lavastus on lasitalo. Siellähän mähkitään, riidellään ja yritetään pitää huoli, että kukaan ei saa tietää mitään. Erilaiset äänet, esimerkiksi huohotukset, vahvistavat kohtauksien tunnelmaa.
Loviisa on naitu taloon osaksi rahojensa tähden. Alussa pariskunnan suhde näyttää hyvältä. Juhani on riiustellut Malviinaa ja saanut salatun lapsenkin hänen kanssaan. Kun Loviisa tapaa pariskunnan suutelemasta, on helvetti irti.
Kyseessä ei olisi Niskavuori-näytelmä, ellei siinä olisi vahvoja, jaloillaan tukevasti seisovia naisia. Arasta Loviisasta tulee vahva emäntä. Hänen silmilleen ei enää hypitä. Voi että, kun on ihana katsoa Loviisan sisuuntumista! Enää hän ei ole mikään kynnysmatto. Juhanin sisko Kustaava ( Katriina Lilienkampf) tosin pyytelee, ettei Loviisa olisi niin kova.
Juhanin toinen sisko Heta ( Eeva Hakulinen) on myös vahvoja naisia, ihan rasittavuuteen ja pelottavuuteen asti. Hakulinen teki mahtavan roolin Niskavuoren Heta- näytelmässä joitakin vuosia sitten. Sitäkin muistelen lämmöllä.
Meijerska Malviinastakin löytyy lopulta sisua ja yritystä itse määrätä elämästään.
Ja miehet sitten? Juhani on yhteisössään ja politiikassa arvostettu henkilö, joka seurustelee herrasväen kanssa. Mutta naissuhteissaan? Vätys, etten sanoisi. (Tähän kanssani teatterissa ollut aviohenkilöni sanoo voimakkaan vastalauseen, mies kun on.) Juhani todistelee näytelmässä vaimolleen, kuinka mies nyt vain on sellainen, että monta naista tarvitsee. Joopa joo. Olkoon vaan näytelmä vuosikymmenten takaa, mutta muutaman tuollaisen ukonretaleen tiedän nykypäivänäkin. Juhanin veljen Antin (Toni Harjajärvi) tahto on isoveljensä taskussa.
Ennakkoon odotin erityisesti Tuija Vuolteen mukana oloa. Hän onkin Niskavuoren vanhana emäntänä niin pehmoisen lämmin kuin vanha mummeli voi olla. Ihana Tuija Vuolle! Elina Rintala tekee mainion, nauruhermoja kutittavan roolin Jusena, Malviinan äitinä.
Väliajalla ehdimme virkistäytyä muun muassa leivoksilla Kiven tilassa.
Että mitäkö tykkäsin? Turha kysellä, minähän kovasti tykkäsin! Muutkin kuulostavat tykkäävän. Aplodit ovat runsaat ja pitkät, osaksi hurraahuudoilla säestettyinä. Niskavuoren ihmissuhteet saavat ainakin minut ajattelemaan. Meidän iloksemme näyttelijät tekevät vahvasti vaikuttavaa työtä.
Näytelmän kuvat Tampereen teatteri/Teppo Järvinen
Lippu Tampereen teatterilta
Kyllä niitä viestejä kaikille tulee tasapuolisesti, mutta monet eivät tiedä saavansa niitä, koska Facebook ohjaa ne enimmäkseen automaattisesti eri postilaatikkoon.
Ihan en usko tuohon kaikille ja tasapuolisesti. Jos Facebokin päivittäisiä käyttäjiä on Suomessa noin kaksi miljoonaa ja maailmanlaajuisesti noin puolitoistamiljoonaa, se vaatisi julmetun hämärämiesten joukon. Poliisin mukaan niitä lähetellään myös muihin maihin. Uskon tässä lähettelyssä enemmänkin satunnaistamiseen. Poliisihan on kertonut, että nämä huijarit seuraavat nettiliikennettä ja lähestyvät sitten niitä, jotka elämäntilaneensa takia ovat alttiina tarttumaan syöttiin. Senkin uskon olevan totta, ainakin osaksi. Poliisit lienevät hieman enemmän kuin minä selvillä ilmiöstä, siihenkin uskon. Nyt lähden tarkemmin katsomaan Facesta, kuka ulkomaalainen herra tahtoo kaverikseni. Ei ollut upseeri, eikä univormua. Uudenlaiset huijarit? Tämähäm mielenkiintoista!
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Itse kirjoittelin uteliaisuudesta kolmisen vuotta sitten yhden tällaisen auervaaran kanssa. En katsonut olevani millään tavalla vaarassa sortua rahalähetyksiin, sillä talous oli niin kireällä että soi. Parin viikon kirjoittelun jälkeen tuli ensimmäinen rahapyyntö; hän oli ostanut tyttärelleen lahjaksi PlayStationin ja kertonut sen olevan minulta. Enhän siis haluaisi pahoittaa lapsen mieltä ja tehdä hänestä valehtelijaa. En lähettänyt rahaa ja kirjoittelu jatkui siitä huolimatta. Hän lähetteli yksisarvisen kuvia ja toinen toistaan imelämpiä rakkauslauluja ja minä mietin että ihanko oikeasti joku aikuinen mies kuvittelee tämän uppoavan yhteenkään naiseen. Seuraavaksi oli vuorossa uskomaton tarina miljoonasopimuksesta kiinalaisen yrityksen kanssa, mutta sopimuksen vahvistamiseksi hänen piti matkustaa Afrikkaan, mutta sen jälkeen hän tulisi luokseni, menisimme naimisiin ja asuisimme missä ikinä haluaisin. Afrikassa hän sairastui lavantautiin ja koleraan, eikä sairaala suostunut hoitamaan häntä, koska pankissa oli jokin sekaannusta eikä hän saanut sieltä rahaa. Niinpä minun olisi pitänyt lähettää rahaa ja pelastaa miehen henki. Ihan tosi, miten KUKAAN voi uskoa tuollaista tarinaa? Yhteenkään tarkentavaan kysymykseen en saanut vastausta sen kuukauden aikana, jonka hän (tai he, kirjoitustyylin vaihtelusta päätellen kirjoitin ainakin kahden eri henkilön kanssa) minulle kirjoitti. Lopulta kirjoittelumme loppui hänen vannoessa rakkauttaan, vaikka kuolema hänet korjaisikin pois julman rakastetun pihdatessa rahojaan.
Olipa sinulla mielenkiintoinen kirjoittelukaveri! Sait varmaan hyvät naurut! Kovin tökerösti ja nopealla tempolla hän yritti rahaa saada. Mitä olen lukenut lehdistä muutamasta onnistuneesta vedätyksestä, niin niissä näytti olleen taidokkaampaa rahojen kalastelua. Ihmettelysi siitä, miten kukaan voi uskoa moista, on silti vallan oikeutettu. Oma ajatukseni on, että tarvitaan todella otollinen hetki. Ainakin yksi huijattu on kertonut, että oli juuri eronnut ja siksi alamaissa. Etenkin hylätyksi tuleminen voi olla niin kova itsetunnon isku, että jonkun erityishuomio, olkoonkin vaikka epäuskottavaa, voi toimia balsamina haavoille. Siinä sitten saattaa pikku hiljaa ajautua tekemään itselle vahingollisia asioita ja ainakin jollakin tasolla uskomaan rakkauden vakuutteluja. Jos ihmisen elämä on riittävän hyvää ja ihmissuhteiden osalta tyydyttävää, ei hän minunkaan mielestäni lankea tällaisiin koukkuihin.
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Aloin saada kaveripyyntöjä äitini perunkirjoituksen jälkeen lähes välittömästi. Niitä tuli miehiltä ympäri maailmaa. Jos en vastannut, ne odottivat viikon ajan, kunnes tuli pyyntö taas uudella kuvalla. Pyyntöjä oli Yhdysvaltalaisen puolustusvoimien kenraalin ja Afganistanissa rauhanturvatehtävissä toimivan kuvalla. Yhteen jopa vastasin, mutta kirjoittelumme kesti vain reilun viikon, kunnes hän mokasi ja lähetti minulle yleisesti huijauksissa käytettävän miehen kuvan. Useissa kuvissa oli mies ja pieni tyttö. Yksi pyyntö tuli erään miljonäärin kuvalla. Mutta kas, sitten tuli pyyntö lähipiirin naishenkilön profiilikuvalla. Silloin alkoi jo haiskahtaa siltä, että kaveripyyntöjen lähettäjä on ollut yksi ja sama henkilö ja kenties lähipiiristä. Itse en ollut äitini kuolemasta kertonut, mutta tieto oli jotakin kautta kulkeutunut ihmisille, jotka yrittivät hyödyntää tilaisuutta. Valitettavasti vastasin myös toiseen kaveripyyntöön ja huomasin tehneeni siinä virheen, sillä henkilö oli suomalainen ja oli kirjoittanut fb-seinälleni tekstin " nyt sait uuden ystävän". Kohta sain tietää, että sähköpostiini oli kaapattu ja sillä oli lähetetty kaveripyyntöjä ja törkeitä viestejä ympäriinsä. Tein rikosilmoituksen. Asiasta jäi minulle ikävä epäilys. Sain myös sen jälkeen kaveripyyntöjä jopa "saudiprinssin" kuvalla, osa oli uhkaavia. En kuitenkaan vastannut niihin, enkä vastaa tulevaisuudessakaan. Sähköpostin salasanan vaihtamisella sain estettyä viestien lähettämisen nimissäni.