
Tampereen teatterin peruskorjaus kesti 1,5 vuotta. Pitempi oli siis aika kuin ihmislapsen syntymän odotus. Kun on 110-vuotias, ei kaikki uusiinnu ihan hetkessä. Asiaa ei ilmeisesti nopeuttanut, vaikka edellinen peruskorjaus oli 1980-luvulla. Pääsen ihastelemaan taloa Niskavuoren nuori emäntä- ensi-iltaesityksen yhteydessä. Teatteriesityksestä teinkin jo postauksen, jonka voit lukea klikkaamalla tästä
Pääovesta sisään tultuani kiinnitän huomiota uusittuun tilaan omatoiminaulakoille. Uutta on valoisuutta tuova iso ikkuna. Takeille on pyöreä teline. Saapa nähdä, onko uusi systeemi parempi kuin entinen, vai olemmeko enemmän sumpussa. Nyt Niskavuoren nuoren emännän esitykseen tullessani palttoota en tarvinnut. Testaus jää siis myöhemmälle.
Ala-aula näyttää lattioineen kovin samalta kuin ennen.
Pääkatsomon tuolit ovat kaunista punaista. Väittäisin jopa, että ne ovat samaa sävyä kuin aikaisemmin, mutta ne, jotka jotain tietävät, sanovat, että sävy on vähän vaaleampi. Kokolattiamatto on saman värinen, ainakin minun silmääni. Kaunis joka tapauksessa. Väri on sopusoinnussa vaaleanvihreiden seinien kanssa.
Olen antanut itselleni kertoa, että penkkirivien välit ovat nyt väljemmät. Todella hyvä juttu, koska ainakin takapermannolla jaloilla on ollut tukala tila. Paikkoja on 466. Sitä en tiedä, kuinka monta paikkaa on vähentynyt rivien väljentämisessä.
Katsomon ulkopuolella seinustalla on kauniita tuoleja.
Takapermannon takana syvennyksessä on kaksi vessaa. Väittäisin, että niitä ei aikaisemmin ole ollut, mutta valalle en siitä mene. Toimivia nyt olivat. Testasin. Vessojen edessä on kaunis sohva, ehkä odottelijoita varten.
Parvekkeellakin kauneus jatkuu. Yritän tiirata vastapäisellä seinällä olevia teatteritaiteen suurten nimien reliefieitä, mutta kaikenlaiset katossa olevat vehkeet estävät kunnon näkyvyyden. Ne ovat varmasti erittäin tarpeellisia, ainakin tarpeellisempia kuin relifieiden katselu.
Ylälämpiö on maalattu ja kullattu. Ennen esitystä siellä jo nautiskellaan. Niskavuoren nuoren emännän väliajalla siellä on niin perusteellisen paljon ihmisiä, että ihan sekaan meinaa tämmöinenkin ihminen hukkua. Tilan ihastelukin jää silloin niukaksi.
Alalämpiön virkaa hoitaa toistaiseksi, kuulemma vielä noin vuoden, entinen ravintola Kiven tila. Sielläkin kauniit ikkunat on päästetty valoa tilaan tuomaan.
Uusista sisäänkäynneistä en mitään tiedä. Lippumyymälä Aplodin kautta pitäisi päästä hissillä katsomoon. Vasta tekeillä oleva lisärakennus tuo vielä paljon uutta, etenkin näyttelijöille. Lisätietoa tulevista uudistuksista löytyy ainakin Raili Rothin jutusta Aamulehdessä (17.9. 25).
Parasta kuitenkin on, jos pääsee itse paikalle katsomaan. Tampereen teatterilla on mielenkiintoisia/hyviä/loistavia esityksiä, tänä syksynäkin.
Hieno kirjoitus, joka pitää sisällään tärkeän ja arvokkaan asian. Hoitajana kuitenkin näen sen rakkaan omaisen kannan. kuinka hoitaja asetetaan kaiken taakse. Samanaikaisesti unohtuu työ hoitajan takaa. Itsemääräämisoikeus? Mitä kaikkea se oikeastaan on? Kuka on oikeutettu? Ja mihin? Hoitokotiin joutuessaan on vointi katsottu riittämättömäksi kotona asumiseen. Mitä jos muistisairas päättää päivästä toiseen ettei hänelle tehdä tarvittavia pesuja? Puhtaita vaatteita? Kieltäytyy elämästä? Eli ei tahdo toteuttaa sitä ajatusta eletään kun vielä elossa ollaan! Jos itsemääräämisoikeutta noudatettaisiin, hoitokotiin siirto oli turha. Ja niin monen kohtalo olisi todella kurja. Harvoin on niitä omaisia kuitenkaan jotka olisivat valmiita astumaan avuksi omaisen arkeen. Hoitajan tehtävä on keikkua siinä itsemääräämisen sekä hyvän hoidon välimaastossa. Niin toivoisin että oltaisiin osana omaisen arkea, jotta voisi ymmärtää sen vastuun ja työn paljouden mitä hoitajat harteillaan kantaa. Harva omainen ottaa kuitenkaan sitä rakkaintaan esim. Kotilomille kun siinä on niin paljon vastuuta. Jotta asiat olisi hienosti niin kuin rakkailleen soisi, ei henkilöstömitoitukset tule koskaan sille tasolle. Siihen tarvitaan muita toimia kuin hoitajien taakan lisääminen.
Hyvä Vierailija! Kiitos kommentistasi! Tuot esiin tärkeitä puolia ja konkretiaa itsemääräämisoikeuteen. Raja vanhuksen itsemääräämisoikeuden ja heitteillejätön välillä on tosi kiperä kysymys. Hoitajana olet siinä tärkeällä paikalla tekemässä arkipäivän ratkaisujakin, näin ymmärrän. Teet joka tapauksessa arvokasta ja varmasti usein raskasta työtä. Toivotan sinulle siihen voimia ja viisautta! Anjakaarina
Anja Pohjanvirta-Hietanen