
Tampereen teatterin peruskorjaus kesti 1,5 vuotta. Pitempi oli siis aika kuin ihmislapsen syntymän odotus. Kun on 110-vuotias, ei kaikki uusiinnu ihan hetkessä. Asiaa ei ilmeisesti nopeuttanut, vaikka edellinen peruskorjaus oli 1980-luvulla. Pääsen ihastelemaan taloa Niskavuoren nuori emäntä- ensi-iltaesityksen yhteydessä. Teatteriesityksestä teinkin jo postauksen, jonka voit lukea klikkaamalla tästä
Pääovesta sisään tultuani kiinnitän huomiota uusittuun tilaan omatoiminaulakoille. Uutta on valoisuutta tuova iso ikkuna. Takeille on pyöreä teline. Saapa nähdä, onko uusi systeemi parempi kuin entinen, vai olemmeko enemmän sumpussa. Nyt Niskavuoren nuoren emännän esitykseen tullessani palttoota en tarvinnut. Testaus jää siis myöhemmälle.
Ala-aula näyttää lattioineen kovin samalta kuin ennen.
Pääkatsomon tuolit ovat kaunista punaista. Väittäisin jopa, että ne ovat samaa sävyä kuin aikaisemmin, mutta ne, jotka jotain tietävät, sanovat, että sävy on vähän vaaleampi. Kokolattiamatto on saman värinen, ainakin minun silmääni. Kaunis joka tapauksessa. Väri on sopusoinnussa vaaleanvihreiden seinien kanssa.
Olen antanut itselleni kertoa, että penkkirivien välit ovat nyt väljemmät. Todella hyvä juttu, koska ainakin takapermannolla jaloilla on ollut tukala tila. Paikkoja on 466. Sitä en tiedä, kuinka monta paikkaa on vähentynyt rivien väljentämisessä.
Katsomon ulkopuolella seinustalla on kauniita tuoleja.
Takapermannon takana syvennyksessä on kaksi vessaa. Väittäisin, että niitä ei aikaisemmin ole ollut, mutta valalle en siitä mene. Toimivia nyt olivat. Testasin. Vessojen edessä on kaunis sohva, ehkä odottelijoita varten.
Parvekkeellakin kauneus jatkuu. Yritän tiirata vastapäisellä seinällä olevia teatteritaiteen suurten nimien reliefieitä, mutta kaikenlaiset katossa olevat vehkeet estävät kunnon näkyvyyden. Ne ovat varmasti erittäin tarpeellisia, ainakin tarpeellisempia kuin relifieiden katselu.
Ylälämpiö on maalattu ja kullattu. Ennen esitystä siellä jo nautiskellaan. Niskavuoren nuoren emännän väliajalla siellä on niin perusteellisen paljon ihmisiä, että ihan sekaan meinaa tämmöinenkin ihminen hukkua. Tilan ihastelukin jää silloin niukaksi.
Alalämpiön virkaa hoitaa toistaiseksi, kuulemma vielä noin vuoden, entinen ravintola Kiven tila. Sielläkin kauniit ikkunat on päästetty valoa tilaan tuomaan.
Uusista sisäänkäynneistä en mitään tiedä. Lippumyymälä Aplodin kautta pitäisi päästä hissillä katsomoon. Vasta tekeillä oleva lisärakennus tuo vielä paljon uutta, etenkin näyttelijöille. Lisätietoa tulevista uudistuksista löytyy ainakin Raili Rothin jutusta Aamulehdessä (17.9. 25).
Parasta kuitenkin on, jos pääsee itse paikalle katsomaan. Tampereen teatterilla on mielenkiintoisia/hyviä/loistavia esityksiä, tänä syksynäkin.
Anja-hyvä! Kiitos ja taas kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista. Väävipostaus suorastaan pakotti kommentoimaan; matonkuteiden leikkuu oli joskus muinoin kesän vakiopuuhaa.
Viimevuotisista teksteistä mieleeni on jäänyt erityisesti kaksi. Vyöjuttu oli mainio,se hymyilyttää vieläkin,se oli niin yllättävä aihevalinta,että keksitkin!
Toinen oli Iiu Susirajasta ja hänen taiteestaan. Joskus näin hänen varhaisimpia kuviaan Turun Logomossa,silloin ne tuntuivat hauskoitakin. Mutta nyt ne saavat mieleni apeaksi ei tee mieli edes katsella. Olen sitä yrittänyt miettiä,ehkä kuvat ovat tehneet tehtävänsä,kun ne herättävät tunteita. Kiitos,että kirjoitit omista ajatuksistasi.
Hyvää helmikuuta ,maaliskuuta-ja sittenhän onkin jo kevät! Heissulivei! Terveisin Mervi
Mervi, kiitos kauniista palautteistasi! Muistosi matonkuteiden leikkaamisesta toi nyt mieleeni, miten äitini siskon perheen luona vieraillessamme silloin tällöin leikkasimme kesäisin pihamaalla matonkuteita. Taisin itse olla vielä sen ikäinen, että sain vain keriä leikattua kudetta. Elävä muisto minulla on siitä, miten tädilläni kuteita leikatessaan suu aukeni ja sulkeutui saksien tahtiin. En tiedä, oliko hän itse siitä tietoinen. Lapsen silmään se näytti tosi mielenkiintoiselta.
Mervi, toit jo viestissäsi kevään tosi lähelle, joten toivotan sinulle hyvää alkavaa kevättä! Anjakaarina
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Aivan ihanat matot olet kutonut. Ja mielestäni juuri sellaiset "oikeat räsymatot". Minäkin käyn silloin tällöin kutomassa maton tai kaksi. Ja mieluiten peruspalttinaa tai korkeintaan ripsiä. Ihan noin leveitä en ole kutonut, enkä ikinä ennen ollut kuullutkaan seisomapuista. Täytyypä googlettaa mitkä ne sellaiset ovat ja miten niiden kanssa toimitaan.
Ihania kudontahetkiä toivotellen,
Anna
Kiitos Anna palautteestasi! Mukavaa, kun pidit matoistani! Sinä olet selvästi kokeneempi kutoja kuin minä . Minä en edes tiedä, mitä ripsi on ja palttinan kutominen kuulostaa työläältä ja hitaalta. Nautitaan kuitenkin kutomisesta, kudotaan sitten ihan mitä tahansa! Terveisin Anjakaarina
Anja Pohjanvirta-Hietanen