
Yllätysvieras on brittiläisen Steven Moffatin käsikirjoittama, Reita Lounatvuoren suomentama ja Panu Raipian ohjaama näytelmä Tampereen Komediateatterissa. Ennen esityksen alkua edessäni istuva pariskunta keskustelee siitä, millainen näytelmä mahtaa olla kyseessä. Vaimo (oletettu) kertoo miehelle: ” Se on komedia ja jännitysnäytelmä välillä”. Nyt näytelmän nähneenä sanoisin, että vaimo-oletettu tiesi ihan oikein. Joskin minusta jännitysnäytelmä on koko ajan lavalla taustalla.
Aviopari Peter (Aimo Räsänen) ja Debbie (Petra Ahola) tapaavat risteilyllä Elsan (Satu Silvo). Eloisa ja aikaansaapa Elsa tulee sen jälkeen pitkälle vierailulle pariskunnan luo. Alkutahtien perusteella ajattelen, että seuraa kaksikymmentä vuotta vanhaan avioliittoon kolmiodraama. Näin voisi luulla ensimmäisen kohtauksen perusteella, jossa Peter ja Elsa keskustelevat laivalla. Elsa toteaa Yhdysvaltain päämiehen kuvaa katsoessaan: ”Panisin!” Tätä seuraa katsomossa ensimmäinen naurun remakka. Minun onnekseni seksivitsejä ei viljellä tässä esityksessä. Mutta että kolmiodraama? Mitä vielä! Ei sinne päinkään!
Avioparille päänvaivaa tuottavat jo ennakkoon someen Elsasta kirjoitetut asiat. No, somessa nyt voidaan kirjoittaa mitä tahansa, Elsakin toteaa myöhemmin.
Elsa osoittautuu vallan hurmaavaksi ja sydämelliseksi vierailijaksi. Etenkin lapset, Rosie (Idalilja Raipia) ja Alex (Tuomas Pirilä) ovat aivan sulaa vahaa Elsan edessä, ja syystä.
Idylli olisi päällepäin täydellinen, ellei hankala naapuri (Aku Sajakorpi) jatkuvasti häiritsisi. Peterin ja naapurin sanailu on hauskasti ja nauruhermoja repeilevästi toteutettu. Kohtaukset pariskunnan ja Elsan välillä ovat huumoria parhaimmillaan, kun katsoja tietää pariskunnan tietävän ja tarkoittavan sanoillaan enemmän kuin mitä he suoraan sanovat.
Peter joutuu lapsilleen selittelemään valkoisia valheitaan uusilla valheilla. Vaikka tuskin ne mitään valkoisia ovat, sanoisin, että isoin on sysimusta. Kaiken hauskan keskellä hetken mietin, mihin asti tosi elämässä kannattaa suoltaa valheita ja missä tilanteessa kannattaa puhua totta.
Konstaapeli Junkin (Jere Riihonen) vierailee kodissa, ihan ystävällisissä merkeissä. Viepä hän Elsankin lentokentälle, kun tämä lopulta lähtee kotiin. Lopussa seuraa yllätys.
Nautin esityksestä, nauran ja jopa välillä ääneeni hörötän. Näin tekee kyllä muukin yleisö. Minun ja muun yleisön reaktioiden perusteella esitys on ihan nappijuttu. Etenkin Aimo Räsänen Peterinä omille taidoilleen uskollisena ilmehtii niin perusteellisen upeasti ja naurettavasti mimiikallaan ja koko kehollaan. Heikkoa lenkkiä esiintyjissä ei ole. On vain hyviä ja upeita lenkkejä. Satu Silvoa en muista nähneeni koskaan ennen lavalla näyttelemässä. Tämän jälkeen voin hyvää odottavin mielin mennä häntä seuraavan kerrankin katsomaan. Voi että, nautin! Kertaakaan en edes ajattele ajan kulumista. Katson kelloa 20.11, kun näytelmä loppukumarruksineen on ohi.
Lämpimät kiitokseni menevät kaikille esityksen onnistumiseen vaikuttaneille. Panu Raipialle etenkin kiitokset, joka esityksen on tuonut Komediateatteriin. Voi, kun ihanaa, kun saa vapaasti ja kylliksi nauraa! Edellisen kerran Komediateatteri nauratti minua kesällä ihan mielettömän hauskalla esityksellään Ilmasta rahaa. Voit katsoa siitä postaukseni klikkaamalla tästä.
Esityksen kuvat Kari Hinkka/Komediateatteri
Lista tekijöistä käsiohjelmasta
Lippu Komediateatterista
Kyllä niitä viestejä kaikille tulee tasapuolisesti, mutta monet eivät tiedä saavansa niitä, koska Facebook ohjaa ne enimmäkseen automaattisesti eri postilaatikkoon.
Ihan en usko tuohon kaikille ja tasapuolisesti. Jos Facebokin päivittäisiä käyttäjiä on Suomessa noin kaksi miljoonaa ja maailmanlaajuisesti noin puolitoistamiljoonaa, se vaatisi julmetun hämärämiesten joukon. Poliisin mukaan niitä lähetellään myös muihin maihin. Uskon tässä lähettelyssä enemmänkin satunnaistamiseen. Poliisihan on kertonut, että nämä huijarit seuraavat nettiliikennettä ja lähestyvät sitten niitä, jotka elämäntilaneensa takia ovat alttiina tarttumaan syöttiin. Senkin uskon olevan totta, ainakin osaksi. Poliisit lienevät hieman enemmän kuin minä selvillä ilmiöstä, siihenkin uskon. Nyt lähden tarkemmin katsomaan Facesta, kuka ulkomaalainen herra tahtoo kaverikseni. Ei ollut upseeri, eikä univormua. Uudenlaiset huijarit? Tämähäm mielenkiintoista!
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Itse kirjoittelin uteliaisuudesta kolmisen vuotta sitten yhden tällaisen auervaaran kanssa. En katsonut olevani millään tavalla vaarassa sortua rahalähetyksiin, sillä talous oli niin kireällä että soi. Parin viikon kirjoittelun jälkeen tuli ensimmäinen rahapyyntö; hän oli ostanut tyttärelleen lahjaksi PlayStationin ja kertonut sen olevan minulta. Enhän siis haluaisi pahoittaa lapsen mieltä ja tehdä hänestä valehtelijaa. En lähettänyt rahaa ja kirjoittelu jatkui siitä huolimatta. Hän lähetteli yksisarvisen kuvia ja toinen toistaan imelämpiä rakkauslauluja ja minä mietin että ihanko oikeasti joku aikuinen mies kuvittelee tämän uppoavan yhteenkään naiseen. Seuraavaksi oli vuorossa uskomaton tarina miljoonasopimuksesta kiinalaisen yrityksen kanssa, mutta sopimuksen vahvistamiseksi hänen piti matkustaa Afrikkaan, mutta sen jälkeen hän tulisi luokseni, menisimme naimisiin ja asuisimme missä ikinä haluaisin. Afrikassa hän sairastui lavantautiin ja koleraan, eikä sairaala suostunut hoitamaan häntä, koska pankissa oli jokin sekaannusta eikä hän saanut sieltä rahaa. Niinpä minun olisi pitänyt lähettää rahaa ja pelastaa miehen henki. Ihan tosi, miten KUKAAN voi uskoa tuollaista tarinaa? Yhteenkään tarkentavaan kysymykseen en saanut vastausta sen kuukauden aikana, jonka hän (tai he, kirjoitustyylin vaihtelusta päätellen kirjoitin ainakin kahden eri henkilön kanssa) minulle kirjoitti. Lopulta kirjoittelumme loppui hänen vannoessa rakkauttaan, vaikka kuolema hänet korjaisikin pois julman rakastetun pihdatessa rahojaan.
Olipa sinulla mielenkiintoinen kirjoittelukaveri! Sait varmaan hyvät naurut! Kovin tökerösti ja nopealla tempolla hän yritti rahaa saada. Mitä olen lukenut lehdistä muutamasta onnistuneesta vedätyksestä, niin niissä näytti olleen taidokkaampaa rahojen kalastelua. Ihmettelysi siitä, miten kukaan voi uskoa moista, on silti vallan oikeutettu. Oma ajatukseni on, että tarvitaan todella otollinen hetki. Ainakin yksi huijattu on kertonut, että oli juuri eronnut ja siksi alamaissa. Etenkin hylätyksi tuleminen voi olla niin kova itsetunnon isku, että jonkun erityishuomio, olkoonkin vaikka epäuskottavaa, voi toimia balsamina haavoille. Siinä sitten saattaa pikku hiljaa ajautua tekemään itselle vahingollisia asioita ja ainakin jollakin tasolla uskomaan rakkauden vakuutteluja. Jos ihmisen elämä on riittävän hyvää ja ihmissuhteiden osalta tyydyttävää, ei hän minunkaan mielestäni lankea tällaisiin koukkuihin.
Anja Pohjanvirta-Hietanen
Aloin saada kaveripyyntöjä äitini perunkirjoituksen jälkeen lähes välittömästi. Niitä tuli miehiltä ympäri maailmaa. Jos en vastannut, ne odottivat viikon ajan, kunnes tuli pyyntö taas uudella kuvalla. Pyyntöjä oli Yhdysvaltalaisen puolustusvoimien kenraalin ja Afganistanissa rauhanturvatehtävissä toimivan kuvalla. Yhteen jopa vastasin, mutta kirjoittelumme kesti vain reilun viikon, kunnes hän mokasi ja lähetti minulle yleisesti huijauksissa käytettävän miehen kuvan. Useissa kuvissa oli mies ja pieni tyttö. Yksi pyyntö tuli erään miljonäärin kuvalla. Mutta kas, sitten tuli pyyntö lähipiirin naishenkilön profiilikuvalla. Silloin alkoi jo haiskahtaa siltä, että kaveripyyntöjen lähettäjä on ollut yksi ja sama henkilö ja kenties lähipiiristä. Itse en ollut äitini kuolemasta kertonut, mutta tieto oli jotakin kautta kulkeutunut ihmisille, jotka yrittivät hyödyntää tilaisuutta. Valitettavasti vastasin myös toiseen kaveripyyntöön ja huomasin tehneeni siinä virheen, sillä henkilö oli suomalainen ja oli kirjoittanut fb-seinälleni tekstin " nyt sait uuden ystävän". Kohta sain tietää, että sähköpostiini oli kaapattu ja sillä oli lähetetty kaveripyyntöjä ja törkeitä viestejä ympäriinsä. Tein rikosilmoituksen. Asiasta jäi minulle ikävä epäilys. Sain myös sen jälkeen kaveripyyntöjä jopa "saudiprinssin" kuvalla, osa oli uhkaavia. En kuitenkaan vastannut niihin, enkä vastaa tulevaisuudessakaan. Sähköpostin salasanan vaihtamisella sain estettyä viestien lähettämisen nimissäni.